Siviilien sota
Puolustuksen avainkysymysten määrittely on onnistumisessa keskeistä ja totutun kaavan mukaan normaalisti edetään maantieteellisistä alueista erilaisiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin. Entäpä, jos tämä ei jatkossa olekaan paras tapa lähestyä asiaa? Maailma on muuttunut ja ihmiset tarpeineen sen mukana. Nykyihminen on aiempaa vähemmän sitoutunut maahan tai kansallisvaltioihin ylipäätään. Voisiko siis tästä uudesta lähtökohdasta arvioida myös puolustukseen liittyviä perusvalintoja? Loppu-tulos saattaa olla yleisesti tunnettu, mutta ihmisestä käynnistyvissä arvioissa voitaneen ottaa paremmin huomioon moderni näkökulma.
Ukrainassa on huomattu, että keskeinen osa venäläistä sodankäyntiä muodostuu toimista, joilla pyritään kiistämään ihmisten perustarpeet – ruoka, vesi ja lämpö. Tämä toteutetaan massiivisilla iskuilla yhteiskunnan infrastruktuuriin. Osansa saavat niin sähkölaitokset, vedenjakelu kuin tavallisten kansalaisten asuttamat kerrostalot. Iskut tehdään ohjuksin ja droonein ja niiden edes osittainen torjuminen on edellyttänyt laajaa/jatkuvaa länsimaista apua. Näin Ukraina on saanut rakennettua välttävän ilmapuolustusvalmiuden. Kaikista toteutetuista toimenpiteistä huolimatta maassa kuolee joka päivä useita siviilejä Venäjän toteuttamissa ilmaiskuissa.
Iskut siviilikohteisiin rikkovat räikeästi kansainvälistä oikeutta, mutta se ei hillitse Putinin johtaman maan harjoittamaa aggressiota. Päin vastoin, nämä iskut ovat venäläisille vaarattomia toteuttaa, sillä omat tappiot koskevat yleensä vain kalustoa. Halpojen droonien massamainen tuotanto on puolestaan kyetty ylläpitämään kansainvälisten kumppaneiden avulla, joista tärkeimpiä ovat Kiina ja Iran. Näille kummallekaan diktatuurille Putinin toimien tukeminen ei muodosta edes moraalista ongelmaa, sillä se edistää maiden omia tavoitteita, joista keskeisin on lännen heikentäminen. Ukrainan esimerkki osoittaa, että Suomessa tulee varautua vastaavaan – siis siviiliyhteiskuntaan kohdistuvaan pitkäaikaiseen aseelliseen terroriin.
Maailmasta löytyy vain yksi maa, missä on eletty vuosikymmenet jatkuvan siviiliväestöön kohdistuvan ohjus- ja rakettiuhan alla. Israel. Tilanne huomioiden onkin luonnollista, että se edustaa ilmapuolustuksen osalta globaalisti alansa huippua. Israelilla on ollut vuodesta 2011 käytössä Rautakupoliksi nimetty lyhyen matkan ohjusten torjuntajärjestelmä. Ballistisille ohjuksille ja keskimatkan ohjuksille löytyy myös oma torjuntajärjestelmänsä. Jälkimmäinen tunnetaan Daavidin lingon nimellä, ja sellainen on tulossa lähivuosina myös Suomeen, puolustusministeriössä vuonna 2023 tehdyn hankintapäätöksen mukaisesti. Uusilla suorituskyvyillä kyetään torjumaan esimerkiksi Venäjän laajalti käyttämiä ballistisia Iskander-ohjuksia niiden lentoradan loppuvaiheessa.
Suomi on laaja maa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kaikkia kriittisiä kohteita, saati sitten kaupunkeja kyetä missään olosuhteissa suojaamaan täysin Venäjän aseellisilta iskuilta. On siis mahdollista, että elämisen edellytykset voivat joillain alueilla kyseenalaistua ainakin hetkellisesti. Siihen saattaa myös yhdistyä tunne järjestäytyneen yhteiskunnan ajautumisesta tilapäiseen kaaokseen. Juuri tätä pelon tunnetta venäläiset hyökkäyksen hetkellä tavoittelevatkin. Se vaikeuttaa sotilaallisten vastatoimien käynnistämistä ja siviiliyhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitoa.
Iskuilla siviilikohteisiin tuotetaan laajaa turvattomuuden tunnetta, mitä on vaikea poistaa. Kun tähän yhdistetään reaaliaikainen informaatiovaikuttaminen erilaisissa medioissa, kyetään vahvistamaan mielikuvaa toivottomasta kamppailusta suurta Venäjää vastaan. Tätä kuvaa pyritään rakentamaan joka päivä ja sille näyttääkin löytyvän kaikupohjaa osassa läntistä Eurooppaa. Pääosin siellä, missä ei olla koettu sotia vuosikymmeniin. Sen sijaan Venäjän rajanaapureiden keskuudessa voimistuu käsitys siitä, että avoimeen sotilaalliseen uhkaan tulee varautua entistä päättäväisemmin toimen-pitein.
Ainoa toimiva vastalääke Venäjän harjoittaman aseellisen terrorin ongelmaan löytyy siitä, että kansalaiset näkevät ja kokevat vastatoimenpiteiden estävän hyökkäykset laajalti. Tähän ei päästä, elleivät panostukset ohjusten ja droonien torjuntaan ole mittavia. Suomen puolustamisessa ensimmäisen avainkysymyksen muodostaakin ihmisten suojaaminen asevaikutukselta ja elämisen perusedellytysten turvaaminen. Jälkimmäisten kohdalla mennään vahvasti kokonaisturvallisuuden kenttään.
