Henkinen hyvinvointi on tärkeä asia teknologiariippuvaisessa yhteiskunnassa. Se kytkeytyy vahvasti resilienssiin eli pelkistetysti kriisinkestävyyteen. Yhteiskunnallista resilienssiä ei tule kuitenkaan tulkita pelkäksi selviytymistaisteluksi, vaan siihen sisältyy vahva ajatus kyvystä ylläpitää elämäntapamme myös pitkittyvissä kriiseissä. Tähän liittyy valmius sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja kyky oppia kollektiivisesti kriisikokemuksista.  Ehkäpä olisikin perusteltua puhua pelkän kriisinkestokyvyn sijaan yhteiskunnallisesta mukautumisvalmiudesta. Siitähän on pohjimmiltaan kyse – syntyy vaikeita tilanteita, joihin voimme vaikuttaa vain rajallisesti. On siis mukauduttava moniin muutoksiin.

Tammikuussa vuonna 2025 yli 12 000 nuorta aloitti asepalveluksen Puolustusvoimissa. Heistä yli tuhannen kohdalla asepalvelus keskeytyi jo ensimmäisen kuukauden aikana ja heinäkuuhun mennessä pudokkaita oli noin kaksi tuhatta. Tapahtunut tarkoittaa yli 16 prosentin keskeyttäneen matkansa kohti puolustusvoimien reserviä. Tilastot kertovat, että kyseisen tammikuun saapumiserästä lähes kolme neljäsosaa keskeyttäneistä lopetti palveluksen terveydellisistä syistä ja noin viidennes hakeutui siviilipalvelukseen. Asepalvelus loppui myös 33 naiselta, joilla oli lakiin kirjattu oikeus keskeyttää vapaaehtoinen palvelus 30 vuorokauden sisällä sen aloittamisesta.

Yleisin syy palveluksen keskeyttämiseen ovat mielenterveyssyyt, kuten ahdistuneisuushäiriöt ja masennus. Mielenterveyshaasteiden ohella toisen merkittävän keskeyttämissyyn muodostavat niin kutsutut sopeutumishäiriöt. Käytännössä kyse on siitä, ettei nuori ihminen kykene toimimaan olosuhteissa, jotka poikkeavat merkittävästi totutusta. Asuminen varuskunnissa ei vertaudu kotioloihin, joten sopeutumiskykyä tarvitaan.

Ehkä merkittävin ero asepalveluksen ja siviilielämän välillä liittyy nuoren ihmisen mahdollisuuksiin olla läsnä sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään verkossa.  Suomessa on uskottu laajalti digitalisaation vahvistavan yhdenvertaisuutta nuorten keskuudessa, mutta tilastot osoittavat muuta. Nuorten taustoihin liittyvää eriarvoisuutta on erittäin vaikea poistaa. Digitaalisella pääomalla varustetut nuoret hyötyvät tiedoistaan ja taidoistaan heikommassa asemassa oleviin kanssaihmisiin verrattuna. Tilanteen heijastumat näyttäytyvät muun muassa kouluttautumisessa, menestyksessä työmarkkinoilla ja terveyspalvelujen käytössä.

Digitaalista pääomaa tarvitaan jatkossa laajalti, sillä uudet teknologiat työntyvät vauhdilla elämäämme. Niiden näkyvää muotoa edustaa mm. robotiikka, missä ennen ihmisen suorittamat tehtävät hoidetaan automaattisesti toimivilla koneilla. Erilaiset robotit ovat olleet jo pitkään tunnettuja teollisuuden tuotantoprosesseissa, joissa käyttöympäristö on verraten stabiili. Robottien hyödyntäminen on tavanomaista myös esimerkiksi logistiikkakeskuksissa, joissa tavaran liikutteluun aiemmin tarvittu ihmistyö on korvautumassa automaatiolla. Maantiekuljetukset tulevat olemaan logistiikkaan liittyvän automaation seuraava merkittävä virstanpylväs.

Tulevaisuuden yhteiskunnassa on entistä vähemmän käytännön töitä, joiden hoitamiseen tarvitaan ihmistä. Se tarkoittaa yleisten koulutustasovaatimusten kasvamista, jotta työmarkkinoille pääsy ylipäätään mahdollistuisi. Ihmisen rooliksi muodostuu entistä enemmän erilaisten järjestelmien hallinta, eikä tätä työtä voi tehdä ilmanmerkittävää ymmärrystä hallinnan kohteesta. Tarvitaan laajalti teknologiapainotteiseen yhteiskuntaan sopivaa koulutustarjontaa, joka muotoillaan työmarkkinoiden vaatimuksia vastaavaksi.

Lähes kaikki on myös kansainvälistä, sillä pienen Suomen kaltaiseen markkina-alueeseen ei kannata tuottaa räätälöityjä teknologisia ratkaisuja. Kehityksen myötä törmätäänkin siihen, että erilaiset riskit häiriöille ja suuremmillekin katastrofeille kasvavat merkittävästi nykyisestä. Teknologinen vaihtoehdottomuus näyttelee tämän haavoittuvuuden kehittymisessä merkittävää roolia. Yhtenevien teknologiaratkaisujen laajapohjainen käyttö edustaa väistämättömältä vaikuttavaa etenemispolkua, sillä kustannuspaineet ja yhteensopivuustarpeet vievät kehitystä tähän suuntaan. Uusia teknologioita otetaan käyttöön erityisesti globaaleissa suuryrityksissä, missä maakohtaiset kysymykset eivät näyttele suurtakaan roolia.

Toki esimerkiksi Kiinalla voi olla merkittävyyteensä ja keskitettyyn hallintorakenteeseensa liittyen suurikin vaikutus tässä kehityskentässä. Varmaa on, että tuota vaikutusmahdollisuutta käytetään autoritaarisen valtion konkreettisten etujen ajamiseen, jolloin toiminnasta voi muodostua riski niin Suomelle kuin laajemminkin läntisille demokratioille. Esimerkiksi valvontateknologian kehitys liittyy tähän kokonaisuuteen.