(kuva: Pixabay)

Ihmisten liikkuminen yli rajojen on globaalisti tarkasteltuna merkittävä ja alati kasvava ilmiö. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM julkaisi hiljattain säännönmukaisesti laadittavan muuttoliikeraportin (World Migration Report 2024), jonka mukaan väestön liikehdinnässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ennätyksellinen määrä ihmisiä on joutunut siirtymään kotiseudultaan.

Raportti osoittaa, että kansainvälinen siirtolaisuus on kuitenkin myös kehityksen ja taloudellisen kasvun lähde. Tämä näkyy vuosien mittaan vakaana kasvuna rahansiirroissa. Rahansiirtojen määrä on noussut yli 650 prosenttia 128 miljardista Yhdysvaltain dollarista (vuonna 2000) 831 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (vuonna 2022).

Suomen siirtolaisuudessa on koettu kaksi maastamuuton aaltoa. Ensimmäinen ajoittui 1800–1900 lukujen vaihteen molemmin puolin ja siinä kohdealueena oli Pohjois-Amerikka. Matkaan lähdettiin etenkin Pohjanmaalta, jossa maaseudulla viljelymaata ei enää riittänyt kaikille. Toinen siirtolaisuuden aalto liittyi siirtymään maatalous-
yhteiskunnasta kohti teollisuuteen perustuvaa elinkeinorakennetta. Se ajoittui erityisesti 1960-luvulle, jolloin kymmenet tuhannet nuoret matkasivat Ruotsiin täyttämään sikäläisen teollisuustuotannon työvoimatarpeita.

Uusi siirtolaisuutta kasvattava ilmiö muodostuu ilmastopakolaisuudesta. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä jopa yli 200 miljoonaa ihmistä saattaa joutua muuttamaan ilmastonmuutoksesta johtuvista syistä. Sen arvioiminen, missä määrin tästä joukosta siirtyy väkeä yli valtioiden rajojen, on mahdotonta. Oletettavaa kuitenkin on, että määrä tulee olemaan merkittävä.

Ympäristökatastrofeihin ja ilmastonmuutokseen liittyvä pakkosiirtolaisuus näyttäytyy moniulotteisena ilmiönä, sillä tilanteen voivat laukaista äkilliset tapahtumat tai hitaasti etenevä kehitys. Näistä ensimmäisessä liikkeelle lähdetään suurinkin joukoin nopealla aikataululla.

Myös maailmanlaajuiset pandemiat voivat johtaa ihmisjoukkojen liikkumiseen. Vuonna 2020 Kiinasta käynnistynyt COVID-pandemia ei tätä liikettä aikaansaanut, sillä kansallisvaltiot käynnistivät vahvat rajoitustoimenpiteet tartuntojen pysäyttämiseksi. Toisaalta tuo tautiaalto näytti olevan erityisen vaarallinen vain lähinnä heille, joilla vastustuskyky oli muutoinkin heikentynyt. Puheet laajasta kuolleisuudesta on suhteutettava väestömäärään – Suomessa tautiin oli kuollut syksyyn 2025 mennessä noin 13 000 ihmistä.

(kuva: Pixabay)

Koko väestöön suhteutettuna COVID-kuolleisuus nousi siis reilun 0,01 prosentin tasolle, mitä voitaneen pitää hyvin pienenä lukuna. Edes Ruotsissa, missä pitäydyttiin mittavista eristämistoimenpiteistä, ei kuolleisuus prosentuaalisesti tarkasteltuna juurikaan poikennut Suomesta – ero oli noin 0,1 prosenttiyksikköä.

Jälkikäteen arvioituna COVID-pandemiaan ylireagoitiin niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa, mikä johti laajoihin talousongelmiin. Väheksyä ei voida myöskään eristämistoimenpiteistä aiheutunutta henkistä taakkaa etenkin nuorille. Tätä ongelmakenttää hoidetaan yhteiskunnassamme vielä pitkään.

Laillisesti Suomeen suuntautuva siirtolaisuus on pelkistynyt julkisuudessa keskusteluun työperäisen maahanmuuton tarpeesta. Tässä kysymyksessä poliittinen kenttä on vahvasti jakautunut – monen muun maan tapaan – työperäisen maahanmuuton puolustajiin ja vastustajiin. Maamme demografinen kehitysnäkymä tunnetaan, mutta siitä huolimatta osapuolten näkemykset poikkeavat vahvasti toisistaan työperäiseen maahanmuuttoon liittyen.

Vastakkainasettelu heijastaa erityisesti pelkoja, joita koetaan suhteessa erilaisista kulttuuritaustoista saapuvaan väkeen. Toinen vahva kehitystä hillitsevä tekijä on suhtautuminen tulijoiden vaikutukseen palkansaajakentässä vallitsevaan ansiotasoon. Pelkona on erityisesti ulkomaisen halpatyövoiman kasvava käyttö palvelualoilla.

Siirtolaisuudella on kuitenkin merkitystä talouden dynamiikassa. Suomessa tuottavuuskehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin heikkoa ja finanssikriisin (2008) jälkeen se on pysähtynyt. Tähän karuun tilanteeseen löytyy monia syitä, kuten merkittävien innovaatioiden puute, talouden palveluvaltaistuminen ja nollakorkoympäristö. Uutta Nokiaa ei tullut, jolloin tuottavuuskehityskin on jäänyt polkemaan paikoilleen.

Siirtolaisuudella voisi olla merkittäviäkin muutosvaikutuksia nykytilaan, jos maahan onnistuttaisiin houkuttelemaan korkeasti koulutettua väkeä. Matalapalkka-aloille työllistyvä työvoima ei kuitenkaan tuo merkittävää kansantaloudellista nostetta.