Länsimaista demokratiakäsitystä uhkaavia voimia on maailmalla liikkeellä laajasti. Erityisesti Kiina on yhteistyössä kumppaneidensa kanssa vyöryttämässä eteenpäin hallintaan ja hallintoon liittyviä käsityksiä, jotka poikkeavat merkittävästi lännessä totutuista. Paineet perinteiseen demokratisoitumiseen ovat heikkenemässä etenkin globaalissa etelässä, ja Kiinalla on vahva rooli tämän kehityksen edistämisessä. Yhä useampi valtio luisuu kohti autoritaarisuutta. Ilmiö on tosin havaittavissa myös länsimaisen demokratian kehdossa, eli Yhdysvalloissa, missä käydään Trumpin toisella virkakaudella sisäistä kamppailua presidentinhallinnon toimivallan rajoista. Lisäksi demokratia elää vaaran aikoja Euroopassa, jossa on ajauduttu globaalin suurvaltapolitiikan ja kansallisvaltioiden sisäisten ongelmien ristipaineisiin.

Demokratian sanotaan olevan hyvien aikojen hallintomalli. Tässä toteamassa on viisautta, sillä vakaissa olosuhteissa toteutuneessa päätöksenteossa kyetään yleensä huomioimaan laajalti erilaisten intressiryhmien tarpeet. Kaikki perustuu kuitenkin siihen, että yhteiskunnalla on riittävästi taloudellisia voimavaroja käytettävissään lukuisten akuuttien ja pitkäkestoisempienkin ongelmien ratkaisuun. Kansalaiset kokevat, että äänestämällä kyetään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja sen saavutukset näkyvät ihmisten arjessa. Politiikassa tämän kaltaista ajanjaksoa ilmentävät puheet jakovarasta, eli olemassa olevan rahoituksen ohjaamisesta tarkoituksenmukaisiksi koettuihin kohteisiin. Suomessa edellä kuvatussa asetelmassa on eletty pian kaksi vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen on kasvanut suuri joukko suomalaisia aivan toisen tyyppisen taloustilanteen vallitessa.

Demokraattisten instituutioiden tulisi kyetä ratkomaan ympärillämme olevan maailman todellisia ongelmia. Jos tässä epäonnistutaan, on vallanpitävien joukon erittäin vaikeaa rakentaa yhteiskuntaan luottamusta ja ylläpitää, saati sitten kasvattaa kannatustaan. Pahimmillaan poliittinen epäonnistuminen johtaa ihmisten turvattomuuden tunteen lisääntymiseen, jolloin yhteiskunnassa altistutaan tilanteelle, missä demokratiakin on uhattuna. Taloudellinen puoli on turvattomuuden kehittymisessä avainroolissa. Kun ihmisten kyky selviytyä päivittäisessä elämässä kyseenalaistuu, he ovat helpommin johdateltavissa kannattamaan poliittisia voimia, jotka tavoittelevat epädemokraattista hallintoa. Tästä löytyy historiasta esimerkkejä.

Nykypäivän esimerkki löytyy Saksasta, missä AfD-puolue on noussut syksyn 2025 kannatusmittauksissa maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi 26 % kannatuksella. Näin siitä huolimatta, että Saksan tiedustelupalvelu on luokitellut Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) äärijärjestöksi, joka uhkaa maan demokratiaa. Puolueen poliittinen agenda yhdistyy maahanmuuttoon, mutta vahvana vaikuttimena on myös Saksan heikko talouskehitys, mikä näkyy erityisesti maan itäisissä osissa. Juuri tuolta alueelta AfD:n kannatus laajalti kumpuaa, mutta se näyttää saavan lisääntyvässä määrin jalansijaa myös entisen Länsi-Saksan alueella. Kyseessä ei ole ohimenevä ilmiö, vaan merkittävä muutos Saksan poliittisessa kentässä. Vielä tällä hetkellä muut puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä AfD:n kanssa, mutta kannatuksen kasvun myötä tilanne muuttunee.