Maanpuolustuksen näkökulmasta väestökehitys on merkittävä tekijä, sillä Suomen aseellinen puolustaminen perustuu miespuolista väestöä velvoittavaan lainsäädäntöön. Puolustusvoimissa on ymmärretty pienenevien ikäluokkien aiheuttama muutoshaaste ja parhaillaan etsitäänkin korjaavia ratkaisuja. Erityinen huomio on kiinnitetty vapaaehtoisesti asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrän kasvattamiseen. Samanaikaisesti asepalveluksesta pyritään tekemään entistä houkuttelevampi vaihtoehto myös miehille.

Kutsuntajärjestelmää kehitetään puolustusministeriön asettaman työryhmän vuonna 2024 julkaisemaan raporttiin tukeutuen. Siinä esitettiin yhtenä toimenpiteenä miesten kutsuntojen ja naisten valintatilaisuuksien yhdistämistä. Päätavoitteena on maanpuolustustietämyksen kasvattaminen ja palveluskiinnostuksen herättäminen koko ikäluokassa sukupuoleen katsomatta.

Vuonna 2025 vuonna tuli kuluneeksi kolme-kymmentä vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset aloittivat vapaaehtoisen asepalveluksen. Ensimmäisinä palvelukseen astui kokoilumuotoisesti 25 henkilöä. Tuon virstanpylvään jälkeen reserviin on koulutettu Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa jo yli 14 000 naista. Palvelukseen hakeutuu tällä hetkellä vuositasolla noin 1400 naispuolista Suomen kansalaista.

Oma haasteensa syntyy maahanmuuttajien osallistamisesta yhteiskunnan turvallisuutta edistävään työhön. Julkisuudessa on esiintynyt havaintoja, joiden mukaan ulkomaalaistaustaiset asevelvolliset suorittavat asepalveluksen merkittävästi harvemmin kuin kantaväestön edustajat. Tällä ilmiöllä on jatkossa erityinen merkitys, sillä ulkomaalaistaustaisten asevelvollisten prosentuaalinen osuus kasvaa monista syistä. Maahanmuuttomäärissä tapahtuu muutoksia ja ulkomaalaistaustaisten synnyttäjien hedelmällisyysluku on kantaväestöä hieman suurempi. Vuonna 2023 lukuarvo oli koko väestöllä 1,26 ja ulkomaalaistaustaisilla 1,45. Joissain kieliryhmissä hedelmällisyysluku oli kuitenkin merkittävästi keskiarvoa suurempi.

Kansallisesti tarkasteltuna ulkomaalaistaustaisten suorittama varusmiespalvelus heijastelee myös kotoutumisen onnistumista ja vaikuttaa keskeisesti yhteiskunnassa yleisesti koettuun oikeudenmukaisuuden tunteeseen. Mikäli asevelvollisuuden suorittamiseen liittyvät erot muodostuvat merkittäviksi kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä, syntyy ristiriitoja ja polarisaatiota. Laajempaan maahanmuuttoa koskevaan kontekstiin liitettynä ilmiö saattaa myös saada kokoaan suuremman huomion ja sitä käytettäneen herkästi myös polarisoivan politiikan tekemisen välineenä. Siksi on tärkeää, että kaikkia suomalaisia koskevat käytännön tasolla samat oikeudet ja velvollisuudet maanpuolustukseen liittyen. Etniset lähtökohdat eivät saa olla vaikuttamassa asiaan.