Euroopan väestö vähenee suhteessa muihin alueisiin, kuten Aasiaan, Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan. Maanosamme väestö tulee pienenemään myös absoluuttisesti alhaisten syntyvyyslukujen seurauksena, eivätkä edes maahanmuuttovirrat riittäne korvaamaan syntyvyyden vajetta. Ikääntyvä ihmisjoukko aiheuttaa Euroopan maissa suuria haasteita niin työmarkkinoilla kuin julkisen talouden kestävyydessä. Mikään yllätys tämä ei luonnollisestikaan ole, vaan kehitys on kyetty havaitsemaan tilastoista jo pitkään.

Myös Suomessa väestö ikääntyy ja syntyvyys on alhainen, minkä vuoksi maahanmuutolla on keskeinen vaikutus väestökehitykseen. Tilastokeskuksen tuoreimman arvion mukaan muuttovoitto olisi noin 52 000 henkilöä vuonna 2024 ja noin 45 000 henkilöä vuoden 2025 aikana. Tämän jälkeen lisäys asettuisi 40 000 henkilön vuositasolle. On luonnollista, että arvioon liittyy merkittävääkin epävarmuutta muun muassa Ukrainassa käynnissä olevan sodan vuoksi. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuu jatkossa, missä määrin Ukrainasta pakolaisiksi lähteneet ovat halukkaita palaamaan kotiseuduilleen. Vai ovatko ylipäätään? Merkittävät muutokset rintamatilanteessa voivat myös aiheuttaa lisää pakolaisuutta, joten tähänkin on varauduttava.

Äkilliset korjaavat toimenpiteet ovat hyvin vaikeita tilanteessa, missä poliittinen ilmapiiri on monissa Euroopan valtioissa kääntynyt maahanmuuttokielteiseksi. Tälläkin kehityksellä on selityksensä, sillä hallitsemattomasta siirtolaisuudesta on syntynyt sisäpoliittisia ongelmia. Erityisesti EU:n ulkorajojen kautta tapahtuva laiton liikkuminen jakaakin maanosamme vahvasti. Valvontaa on lisätty ulkorajoilla. Virallinen EU pyrkii siihen, että turvapaikanhakijoita kohdeltaisiin yhdenmukaisesti kaikissa jäsenmaissa. Oletuksena on, että yhteisten sääntöjen myötä Euroopan turvapaikkajärjestelmästä tulee toimivampi. Keskeinen rooli on nähty yhteisvastuun lisäämisellä, jolloin yksittäisten jäsenmaiden kuormitusta kyettäisiin keventämään. Aitoa yhteisvastuuta ei kuitenkaan ole vielä olemassa.

Vuonna 2023 EU:ssa tehtiin yli miljoona turvapaikkahakemusta. Samana vuonna muiden kuin EU-kansalaisten osuus koko väestöstä oli 6 %. Unionin ulkopuolisissa maissa, kuten Sveitsissä, Australiassa ja Islannissa, ulkomailla syntyneiden osuus oli kuitenkin paljon suurempi. Vuonna 2023 eniten turvapaikanhakijoita rekisteröi Saksa, jonka osuus kaikista ensikertalaisista hakijoista oli 31,4 %. Seuraavina tulivat Espanja (15,3 %), Ranska (13,8 %) ja Italia (12,4 %). Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevia oli vähiten Unkarissa (30 hakijaa), Slovakiassa (370), Maltassa (490) ja Liettuassa (510).

Paineet torjua laitonta maahantuloa ovat keskittyneet erityisesti Välimerelle, mutta myös Kanarian saarille. Suomalaisiakin on ollut mukana EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin operaatioissa, joissa meren ylittävää laittomien maahantulijoiden virtaa on pyritty hallitsemaan. EU-maista etenkin Italia, Kreikka ja Espanja ovat joutuneet etulinjaan tässä työssä. On arvioitu, että joka vuosi tuhansia hukkuu, kun väkijoukot suuntaavat Afrikasta kohti parempaa tulevaisuutta.

Erityisesti Italia on ollut ongelmissa suuren tulijamäärän vuoksi. Maa valmistelikin jo järjestelyn, missä laittomasti maahan tulevat ihmiset olisi siirretty kahteen uuteen turvapaikkakeskukseen Albaniassa. Hallituksen ajama hanke koki kuitenkin takaiskun, kun italialainen tuomioistuin määräsi hakemaan takaisin Albaniaan siirretyt egyptiläis- ja bangladeshilaismiehet. Oikeusistuin perusteli päätöstään tuoreella EU-tuomioistuimen päätöksellä, jonka mukaan vain kokonaisia lähtömaita voidaan julistaa turvallisiksi, ei osia niistä. Kansainvälisesti arvioituna Italian kehittämään mallia pidettiin myös varsin kalliina ylläpitää.

Sisäpoliittiset paineet ovat kuitenkin johtamassa monissa Euroopan maissa tilanteeseen, missä turvapaikkaprosessi aiotaan siirtää Euroopan ulkopuolelle niin sanottuihin turvallisiin maihin. Myös Suomi haluaa edistää turvapaikkapolitiikkaa niin, että siinä sovellettaisiin mallia, jossa turvapaikkaa EU-maasta hakeneet lähetettäisiin unionin ulkopuolelle. Toimintatapa on nimetty Britannian esimerkin mukaisesti “Ruanda-malliksi”. Turvapaikanhaku siis hoidettaisiin jossain turvalliseksi todetussa EU:n ulkopuolisessa valtiossa. Näin turvapaikanhakijat myös jäisivät kyseiseen maahan, jos heille myönnettäisiin turvapaikka. Kielteisen päätöksen kohdalla kyseinen valtio vastaisi turvapaikanhakijan palautuksesta lähtömaahan.