Kansan vapautusarmeija (PLA) syntyi kiinan sisällissodan ja Japania vastaan 1930–1940 -luvuilla käydyn sodan myötävaikutuksesta. Asevoimien ideologiset juuret tukeutuvat kommunismiin, mikä omaksuttiin tuolloin vahvassa kehitysnosteessa olleesta Neuvostoliitosta. Kyseessä oli alkuvaiheessa talonpoikaisarmeija, joka joutui taistelemaan teknologisesti kehittyneempää sekä määrällisesti suurempaa vihollista vastaan. Maon oppien mukaisesti Kiinaan muodostuikin mittava, mutta teknologisesti heikkolaatuinen sotavoima. Lähtökohdasta huolimatta se kykeni lyömään vuonna 1949 kansallismieliset joukot, jotka vetäytyivät Taiwanin saarelle. Tuolloin luotiin perusta myös nykyisin vahvana vaikuttavalle vastakkainasettelulle mannerkiinalaisten ja saarella asuvan väestön välille.

Kiina on pyrkinyt modernisoimaan asevoimiaan aina 1980-luvulta lähtien. Edellisen vuosikymmenen lopulla käyty lyhyt sota Vietnamin kanssa osoitti konkreettisesti, miten heikko PLA:n suorituskyky oli. Tuon aikakauden arvioissa maailmansota ei enää näyttäytynyt vääjäämättömältä kehityspolulta, joten Kiinan tuli varautua pienempiin alueellisiin sotiin pitkien rajojensa tuntumassa. Käytännössä tämä tarkoitti sotilaiden määrän radikaalia vähentämistä ja kasvavaa painottumista teknologisesti korkeatasoisempiin ja ammattimaisempiin asevoimiin. Ratkaisun myötä oli luonnollista, että Kiinan sotilasmenot lähtivät vahvaan kasvuun. Ne ovatkin tällä hetkellä maailman toiseksi suurimmat.

Virallinen Kiina on aina painottanut kommunistisen puolueen johtavaa asemaa armeijan suhteen. Erityisesti tämä korostuu presidentti Xi Jinpingin valtakaudelle, jonka myötä myös sotilaalliset panostukset ovat kasvaneet merkittävästi. Vuonna 2022 presidentti Xi ennakoi tulevaa aseellista konfliktia antamalla asevoimille julkisesti käskyn valmistautua siihen. Kyse on erityisesti Taiwanista, mikä on sittemmin näkynyt toistuvina sotaharjoituksina, jotka tähtäävät saaren aseelliseen haltuunottoon. Myös merisaartoa harjoitellaan säännöllisesti. Lisäksi Kiina on alkanut pitää Taiwanin salmen merialuetta omana ja suhtautuu vihamielisesti alueella liikkuviin läntisiin sotalaivoihin.

Xi Jingpin käynnisti asevoimien mittavan uudistamisen vuonna 2015, eli ajallisesti kolme vuotta valtaan nousunsa jälkeen. Uudistus lähti liikkeelle presidentin tyytymättömyydestä asevoimien suorituskykyyn. Pitkään jatkuneen talouskasvun myötä tähän työhön oli käytettävissä myös mittavasti rahaa, joten tuloksia on syntynyt. Vallankäytön työkaluihin kuuluu myös jatkuvan epävarmuuden ylläpitäminen johtajan lähipiirissä. Xi ei olekaan missään vaiheessa epäröinyt erottaa poliittisia vastustajiaan, joten viime vuosina monet näkyvilläkin paikoilla olevat johtajat ovat saaneet väistyä. Toimintamalli vahvistaa Xin yksinvaltaista asemaa Kiinan johdossa, mutta toki sillä on myös muita seurausvaikutuksia, jotka eivät ole pidemmällä aikavälillä maalle eduksi.

Vuonna 2022 julkaistussa raportissa Pentagon arvioi Kiinalla olevan aktiivipalveluksessa noin 2,2 miljoonaa sotilasta. Tämän lisäksi asevoimia tukee 660 000 puolisotilaalliseen organisaatioon kuuluvaa henkilöä. Määrällisesti mitattuna Kiinan asevoimat ovat maailman suurimmat. Lainsäädäntö edellyttää, että kaikki miehet suorittavat vuoden mittaisen asepalveluksen maavoimissa. Mihinkään pakkovärväykseen ei kuitenkaan ole ollut tarvetta, sillä asevoimien miehistötarpeet on kyetty täyttämään vapaaehtoisilla.

Kiinan asevoimat toimii myös maan rajojen ulkopuolella. Vuonna 2017 ne saivat valmiiksi ensimmäisen laivastotukikohtansa Afrikan sarven Djiboutiin. Tämän lisäksi kiinalaiset joukot ovat osallistunut aktiivisesti rauhanturvatoimintaan eri puolilla Afrikkaa. Ulkomailla tapahtuva operointi liittyy kommunistivaltion strategisiin etuihin kohdealueella. Useimmissa tapauksissa nämä intressit ovat kaupallisia, mutta sisältävät lisäksi muita suurvaltavaikuttamiseen liittyviä elementtejä. Myös kiinalaisia sota-aluksia tavataan nykyisin laajalti maailman merillä.

Ydinaseita Kiina kehitti jo 1950-luvulla ja tällä hetkellä se onkin yksi maailman ydinasevalloista. Kiinassa vallitsi pitkään oppi, jonka mukaan ydinaseilla ei uhata, eikä niitä käytetä ensimmäisenä. Jatkossa tilanne näyttää kuitenkin kääntyvän toiseksi ja syynä ovat Ukrainan sodasta saadut kokemukset. Länsimaiden pelästyneet reaktiot Venäjän ydinasekortin käyttömahdollisuuteen ovat osoittaneet, että uhkaamalla saavutettu pelotevaikutus toimii. Etenkin sellaisissa tilanteissa, kun vastapuolella ei ole käytössään omaa ydinasetta, saattaa pelkkä uhkauskin riittää tavoitteiden saavuttamiseen. Länsimaiden saamattomuus on siis ollut keskeisesti vaikuttamassa ydinasevarustelun kiihtymiseen ja sen myötä globaalin turvattomuuden kasvuun. Passiivisuus on kääntynyt tarkoitustaan vastaan.

Laajan Tyynenmeren alueella laivastoon liittyvät suorituskyvyt ovat tärkeitä. Kiina haastaakin Yhdysvaltain perinteisen aseman kasvattamalla laivastonsa kokoa nopeasti ja laajalla skaalalla. Erityisesti lentotukialukset antavat kiinalaisille mahdollisuuden ulottaa sotilaallinen vaikutuspiirinsä huomattavasti aiempaa kauemmas. Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastossa on normaalitilanteessa kuusi lentotukialusta ja Kiinalla tällä hetkellä kolme. Kiinan laivasto-ohjelman jatkuessa kiivaana voidaan alusten lukumäärän olettaa kasvavan lähivuosina merkittävästi, mutta määrällinen kapasiteetti ei välttämättä kerro kaikkea suorituskyvystä. Nopeaan kasvuun liittyy heikkouksia, kuten miehistöjen kouluttaminen tehtäviinsä ja uusien operatiivisten toimintamallien kehittäminen. Ne vaativat aikaa.

Myös muiden pinta-alusten lukumäärissä kiinalaiset ovat nopeasti kuromassa amerikkalaisten etumatkaa kiinni. Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastolla arvioidaan olevan vuonna 2027 noin 52 hävittäjää ja risteilijää. Kiinan laivaston vastaavat lukemat sijoittuvat puolestaan 45 aluksen tasolle. Sukellusveneiden osalta lukumäärä on Kiinan hyväksi – yli 50 kpl – Yhdysvaltain 23 vastaan. Vaikka kiinalaisveneet ovat olleet tekniikaltaan heikompia, on tämä ero kuroutumassa umpeen nopealla tahdilla. Yleisesti on arvioitu, että Venäjä auttaa Kiinaa sukellusveneaseen päivittämisessä vastineena Ukrainassa saamaansa tukeen.

Kiinan ilmavoimat ovat myös otsikoissa operaatioissa, joissa simuloidaan Taiwanin miehitystä. Ei ole poikkeava tilanne, että samanaikaisesti suppeahkolla alueella toimii yli 100 kiinalaiskonetta. Ilmavoimien kalustoon onkin panostettu viimeisen vuosikymmenen aikana vahvasti. Häivetekniikka ja monet muut nykyaikaisen ilmasodankäynnin elementit ovat kiinalaiskalustossa läsnä. Maa on myös myynyt tuotteitaan esimerkiksi Pakistanille, joka käytti kiinalaiskoneita menestyksellisesti Intiaa vastaan käydyissä ilmataisteluissa vuonna 2025. Erityistä huomiota herätti kiinalaiskoneiden kyky tuhota ranskalaisvalmisteinen Dassault Rafale monitoimihävittäjä.

Kiinan presidentti Xi Jinping on määrännyt asevoimat olemaan valmiita Taiwanin valtaukseen vuonna 2027, joten joukot harjoittelevat jatkuvasti tämän tehtävän täyttämistä. Siihen sisältyy todellista operatiivista toimintaa niin maalla, merellä kuin ilmassa, mutta myös laajalti informaatiovaikuttamista. Vuonna 2024 Kiinan asevoimat julkisti mm. fiktiivisen videon siitä, miten Taiwania pommitettaisiin ennen invaasiota. Myöskään Yhdysvaltain suora sotilaallinen tuki Taiwanille ei ole itsestäänselvyys, vaikka näin on lähihistoriassa totuttukin ajattelemaan. Taiwanin nopea valtausoperaatio saattaisi tehdä Yhdysvaltain väliintulon erittäin riskialttiiksi tai jopa mahdottomaksi.