Viime vuosikymmeninä suurin taloudellinen menestys on tapahtunut Aasiassa, missä erityisesti Kiina on kyennyt kasvattamaan kansantalouttaan jo pitkään. Se on maailman toiseksi suurin ja määrittää laajalti globaalia kehityssuuntaa. Kommunistisen valtion taloudellinen avautuminen liitti sadat miljoonat kiinalaiset osaksi maailmantaloutta ja teollisia tuotantoketjuja. Globalisaatio ei olisi toteutunut suuressa mittakaavassa ilman Kiinaa.

Kiina näyttäytyy talouden jättiläisenä. Maassa on yli sata miljoonakaupunkia ja maatalousmaata löytyy eniten maailmassa. Miljardöörejä on syntynyt ennätystahtiin, mutta myös köyhyyttä esiintyy paljon. Yhteiskunnan sisäiset tuloerot ovat mittavia. Fossiilisten polttoaineiden kasvaneen käytön myötä Kiinan päästöt ovat maailman suurimmat ja kommunistinen valtio onkin avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vuonna 2025 Kiinan talouskasvu näytti hiipumisen merkkejä ja maa painii lukuisten ongelmien kanssa.

Lähitulevaisuudessa on odotettavissa, että Kiinan talouskasvu hidastuu entisestään. Kotimainen kysyntä ei vedä ja etenkin kiinteistömarkkinoiden alavire jatkunee – kysymys on kuluttajien heikosta luottamuksesta tulevaan. Tunnettua myös on, ettei Kiinan ulkomaankauppakaan ole entisessä iskussaan, mutta siitä huolimatta vientiin suuntautuvat tavaramäärät ovat kasvaneet. Maassa on ylituotantoa suhteessa kokonaiskysyntään. Merkityksetöntä ei ole myöskään kauppasodan kärjistyminen, joka luo markkinoilla kasvavaa epävarmuutta. Kiina-riippuvuudesta poispyrkiminen tuottaa Pekingille lisäongelmia kauppapoliittisten jännitteiden muodossa. Valtio joutuukin tukemaan taloutta, jotta ongelmista selvitään.

Aasian maiden yhteenlaskettu osuus maailmankaupasta on jo enemmän kuin muun maailman yhteensä. Aasia siis edustaa monella tapaa maailman ”enemmistöä”. Mantereen keskiluokkaisilla kotitalouksilla on enemmän ostovoimaa kuin muun maailman vastaavalla tuloluokalla. Talouden elinvoimaisuutta korostaa se, että reilusti yli puolet maailman patenteista myönnetään aasialaisille yksityishenkilöille ja yrityksille. Korkean elintason valtioihin kuuluvat Australia, Etelä-Korea, Japani, Kiina, Uusi-Seelanti ja Singapore. Nouseviin maihin lasketaan nopeaa talouskasvua tavoittelevat Kaakkois-Aasian valtiot kuten Filippiinit, Indonesia, Kambodzha, Malesia, Thaimaa ja Vietnam. Heikommalle kehitystasolle lukeutuvat puolestaan esimerkiksi Bangladesh, Kazakstan, Pakistan ja Sri Lanka. Etenkin nousevat maat ovat muuttamassa alueen taloudellista dynamiikkaa.

Maanosan ilmeinen vahvuus on teollisessa tuotannossa – esimerkkinä mainittakoon, että noin 30 % kiinalaisista ja noin 20 % vietnamilaisista työskentelee teollisuudessa. Koko maailman mittakaavassa tarkasteltuna teollisuudessa työskentelee työvoimasta keskimäärin vain noin 14 %. Teollisuuden kasvattaminen on Aasiassa onnistunut, koska alueen maissa – etenkin Kiinassa – on ollut riittävästi kaupunkien tehtaisiin hakeutuvaa maaseutuväestöä.

Taloudesta puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään toista Aasian jättivaltiota – Intiaa. Se ei ole teollistunut ja kaupungistunut Kiinan tahtiin, vaan siirtymä on vielä kesken. Vuonna 2022 Intian maaseudulla työskenteli noin 45 % työvoimasta, mutta vuoteen 2050 mennessä osuuden ennustetaan laskevan 30 prosentin tuntumaan. Käytännössä muutos tarkoittaisi yli 200 miljoonan ihmisen siirtymistä työskentelemään maatalouden ulkopuolisille toimialoille.

Intia nousi vuonna 2023 väkirikkaimmaksi valtioksi 1,4 miljardin väestömäärällä ja kyseessä onkin maailman suurin demokratia. Pääministeri Narendra Modin valtakaudella (2014–) hindunationalismi ja autoritäärisempi hallinto ovat kuitenkin nousseet vahvasti parrasvaloihin, joten demokratiakehitys on uhattuna. Länsimaisesta näkökulmasta Intian tasapainottava merkitys Kiinan naapurissa kuitenkin ymmärretään, eikä edes Joe Bidenin demokraattihallinto (2021–2025) tuntenut laajempaa tarvetta puuttua Intian sisäisiin epäkohtiin.

Tilanteen kompleksisuutta kuvaa, että Intia on ollut Yhdysvaltojen tuella patoamassa Kiinan vaikutusvaltaa esimerkiksi Australian, Yhdysvaltojen, Intian ja Japanin Quad-muodostelmassa. Toisaalta Intia pyrkii BRICS-järjestössä Kiinan, Venäjän, Brasilian ja Etelä-Afrikan kanssa edistämään Yhdysvaltain johtaman maailmanjärjestyksen hajottamista moninapaiseen maailmaan. Ristiriitoja riittää kohdattavaksi.