Enemmän vanhuksia
Demografisen kehityskaaren yhdessä ääripäässä päässä vaikuttaa kasvava yli 65-vuotiaiden suomalaisten joukko. Siihen kuuluu juuri työuransa juuri päättäneitä sekä elämänsä viimeisiä aikoja laitoshoidossa viettäviä ihmisiä. Mistään yhtenäisestä ryhmästä ei siis voida puhua, joten yhteiskunnan näkökulmasta keskeiseksi muodostuukin tämän joukon riippuvuussuhde erityisesti terveydenhuollon tarjoamista palveluista. Mitä pidempään kyky omatoimiseen päivittäiselämään säilyy, sitä vähemmän voimavaroja yhteiskunnan on suunnattava erilaiseen selviytymistä tukevaan työhön ja viime kädessä ihmisten laitoshoitoon.
Tämä muodostuu merkittäväksi kansantalouskysymykseksi, mutta turvallisuusnäkökulmakin on asiassa vahvasti läsnä. Erilaisten päivittäisriippuvuuksien rakentuminen kansalaisten ja yhteiskunnan välille altistaa ne ulkopuolelta tuotetuille häiriöille. Koska jo nyt on ilmeistä, että esimerkiksi vanhusten kotihoito tulee jatkossa entistä riippuvaisemmaksi verkon yli käytettävästä teknologiasta, kasvavat esimerkiksi kyberhyökkäyksiin liittyvät riskit. Kun teknologiariippuvuus on luotu, tehtäneen terveydenhuollon henkilömitoitukset sen mukaisesti, eikä korvaavaa tai täydentävää järjestelmää ole laajalti tarjolla.
Epävakaassa maailmantilanteessa piirtyvät myös uhkakuvat aseellisen vaikuttamisen kohdistumisesta Suomeen, jolloin laajoja alueita saatettaisiin joutua evakuoimaan. Toimintakyvyltään rajoittuneen vanhusväestön siirto-operaatio ei ole helposti tai nopeasti toteutettavissa, etenkään jos kohdejoukko muodostuu tietyillä alueilla määrällisesti mittavaksi.
Karkeana yleistyksenä voidaan todeta, että mitä kauempana ruuhka-Suomesta ollaan, sitä suurempi on rajoitetusti toimintakykyisen tai lähes toimintakyvyttömän väestön osuus. Tilanne haastaa yhteiskunnan jo hyvinä aikoina, mutta erityiset ongelmat tulevat kohdattaviksi häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Lisäksi suorituskykyjen rajallisuus vaikuttaa myös mahdollisuuksiimme harjoittaa yhteiseurooppalaista solidaarisuutta tilanteissa, missä tulisi vastaanottaa heikkokuntoisia ihmisiä esimerkiksi kaukana tapahtuneen aseellisen konfliktin seurauksena.
