Raha näyttelee merkittävää roolia myös turvallisuusongelmiin vastaamisessa. Suomen vahvuus on siinä, että meillä ei jätetty kylmän sodan jälkimainingeissa sotilaallista turvallisuutta toiveiden varaan, kuten valtaosa eurooppalaisista valtioista teki. Puolustusvoimien suorituskyvyistä pidettiin huolta käytössä olevien voimavarojen puitteissa. Pieniä laiminlyöntejä tosin tapahtui esimerkiksi Venäjän vuonna 2014 toteuttaman Krimin valtauksen jälkimainingeissa, jolloin puolustusta kohdeltiin muun valtionhallinnon tapaan vuotuisissa budjeteissa. Suomalaiset poliitikot eivät ymmärtäneet Euroopan turvallisuustilanteessa tapahtunutta muutosta.

Hybridivaikuttamisen lisääntymisen myötä kehittyneiden maiden turvallisuusongelmat ovat moninkertaistuneet. Ei riitä, että varaudutaan perinteiseen sotaan, vaan erityisesti yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri on kyettävä suojaamaan sabotaasilta ja kyberhyökkäyksiltä. Tällaista infrastruktuuria edustavat mm. sähkönsiirtoverkot, rautatieverkko, elintarvikelogistiikka, sekä energian- ja vedenjakelujärjestelyt. Kyseessä on mittava kokonaisuus, joten sen täydellinen suojaaminen ei ole realistista. Painopisteet on kyettävä löytämään niin kansallisesti kuin laajemmin Euroopassa.

Vastuuviranomaiset määrittelevätkin suojaustason, joka tarvitaan yhteiskunnan päivittäistoimintojen ylläpitoon erilaisissa tilanteissa. Mitä enemmän suojattavaa on, sitä suurempia taloudellisia panostuksia toiminta luonnollisesti edellyttää. Osa kustannuksista voidaan siirtää elinkeinoelämän ja kuluttajien maksettavaksi erilaisin järjestelyin, mutta yhteiskunnankin vahvaa panosta tarvitaan. Venäjän Euroopassa jo nyt käyttämät hybridivaikuttamisen keinot edellyttävät etenkin sen rajanaapureiden suojaustasolta paljon. Muussa tapauksessa on vaarana ajautuminen tilanteeseen, missä yhteiskuntaa kohtaavat mittavat ongelmat, jotka voivat saattaa ihmishenkiä vaaraan ja aiheuttaa epäjärjestystä.

Perinteiseen sotaan varautuminen tapahtuu myös kasvavien kustannuspaineiden alla ja kesällä 2025 puolustusliitto Natossa onkin päädytty tavoittelemaan 5 % BKT-tasoa puolustusmenoissa. Tavoitteeseen tulee päästä vuoteen 2035 mennessä ja se voi pitää sisällään 1,5 % puolustusta tukevia investointeja, kuten kriittisen infrastruktuurin suojaamista, kriisinkestävyyden varmistamista, innovaatioiden edistämistä sekä puolustusteollisen perustan vahvistamista. Kokonaisuudessa kyse on mittavasta lisäyksestä nykytilaan, missä kaikki jäsenmaat eivät ole saavuttaneet edes kahden prosentin tavoitetasoa. Suomen puolustusmenot olivat vuonna 2024 noin 2,4 % bruttokansantuotteesta, mutta niiden kehitysnäkymä on vahvasti ylöspäin.