Julkiset puheet Nato-jäsenyydestä käynnistyivät lähes välittömästi helmikuun 24. päivän jälkeen vuonna 2022. Suomessa ymmärrettiin, että ilman tukea selviytyminen vastaavan laajuisesta hyökkäyksestä olisi pidemmän päälle mahdotonta. Sodan alkuvaiheessa Ukrainan oletettiinkin kukistuvan nopeasti, sillä käsitykset Venäjän sotilaallisista suorituskyvyistä olivat ylioptimistisia.

Jo muutama päivä hyökkäyksen jälkeen silloinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho tuli julkisuuteen viestillä, missä vaadittiin lännen sotilaallista väliintuloa Ukrainassa. Samaan aikaan myös politiikan kulisseissa tapahtui, sillä tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) kokouksessa oli päädytty valmistelemaan Nato-jäsenyyttä. Presidentti Niinistö vierailikin Yhdysvalloissa 4. maaliskuuta 2022 turvallisuusyhteistyön tiivistämisen merkeissä.

Mielipidemuutos oli tosiasia myös kansalaisten keskuudessa – Nato-jäsenyyden kannatus kasvoi nopeasti. Maaliskuussa 2022 Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä jäsenyyden kannalle oli asettunut jo peräti 60 % vastaajista. Sotaa oli tässä vaiheessa käyty noin kolme viikkoa ja venäläisjoukot olivat Kiovan porteilla. Poliittisen eliitin ja virkamieseliitin keskuudessa suunnan kääntäminen otti aikansa, kuten suurissa muutoksissa yleensäkin tapahtuu.

Kansallista yhtenäisyyttä korostaakseen presidentti Niinistö ja pääministeri Marin antoivat 12. toukokuuta 2022 yhteislausunnon Nato-jäsenyydestä. Sen viesti oli yksiselitteinen – Suomen tuli hakea Naton jäseneksi. Tämän jälkeen prosessin askelmerkit olivat selkeät. Valtioneuvosto hyväksyi selonteon Nato-jäsenyydestä 15. toukokuuta ja antoi sen eduskunnalle. Selonteko käsiteltiin nopeasti ja päätös jäsenyyden hakemisesta tehtiin 17. toukokuuta 2022.

Hakemus luovutettiin Naton pääsihteerille Jens Stoltenbergille yhdessä Ruotsin hakemuksen kanssa. Nato-maat allekirjoittivat Suomen Nato-jäsenyyttä koskevan liittymispöytäkirjan 5. heinäkuuta, jolloin Suomesta tuli Naton tarkkailijajäsen. Kun kaikki jäsenmaat olivat ratifioineet Suomen liittymispöytäkirjan ja Suomen hyväksyttyä jäsenyyden kansallisesti, maastamme tuli Naton jäsen 4. huhtikuuta 2023.

Hakemusprosessin käsittely puolustusliiton sisällä ei kuitenkaan ollut kitkatonta. Ongelmat eivät niinkään liittyneet Suomeen, vaan samaan aikaan jäsenyyttä hakeneen Ruotsin jännitteisiin suhteisiin Turkin suunnalla. Ne yhdistyivät pitkälti kurdeihin, joita vastaan Turkki on sotinut vuosikymmenten ajan. Ruotsissa vaikuttaa vahva kurdiyhteisö ja maa on muutenkin harjoittanut voimakkaasti ihmisoikeuksia korostavaa politikkaa maailmalla jo pitkään. Tässä tilanteessa Turkin olikin helppo nostaa esiin väitteitä terrorismin tukemisesta ja syyttää Ruotsia siitä. Tukholmassa poltettiin myös julkisesti koraani, mikä vaikeutti entisestään jo muutenkin jännitteistä tilannetta. Lopulta Turkki kuitenkin taipui ja Ruotsista tuli Naton jäsen 7. maaliskuuta 2024.

Voidaan perustellusti arvioida, että Nato-jäsenyyden myötä Suomen asema muodostuu geopoliittisesti selkeämmäksi kuin aiemmin. Muuttunut tilanne antaa maallemme yksiselitteisen statuksen, emmekä ole niin sanotusti harmaalla vyöhykkeellä, missä elintärkeää oli erityisesti venäjäsuhteen vaaliminen. Nato-jäsenyys tuo selkänojan, joka mahdollistaa aiempaa laajemman ja kiinteämmän kytkeytymisen osaksi kansainvälisen turvallisuuden toimintakenttää. Muutos on suuri, sillä enää ei riitä turvallisuuspoliittisten näkemysten perusteleminen vain kansallisesti, vaan ne tulee yhteensovittaa muiden Nato-maiden vastaaviin. Tarvitaan uudenlaista valmiutta avoimuuteen ja laajaan kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Jos maassamme kuviteltiin, että olisimme Natoon liittymisen myötä geopoliittisesti yksinkertaisemmassa tilanteessa, niin tuo kuvitelma lienee kadonnut viimeistään presidentti Trumpin toisen virkakauden myötä. Aiemmin geopoliittiset haasteet syntyivät pitkälti Suomen maantieteellisestä asemasta käsin, mutta tapahtumat ovat osoittaneet, että nyt ajauduimme muiden eurooppalaisten valtioiden tapaan osaksi laajempaa geopoliittista pelikenttää. Siellä tahdin määräävät globaalit suurvallat, Yhdysvallat ja Kiina, joiden molempien suuntaan rakentuneet riippuvuudet sitovat myös Suomen osaksi tätä kokonaisuutta.