Koonnos – Geopolitiikka
| Geopolitiikka – muutoksen ohjausvoima | |
| Geopolitiikan paluu | Ilmiö liittyy suurvaltojen merkityksen kasvuun ja niiden käyttämiin keinoihin vaikutusvaltansa levittämisessä. Etupiirit, puskurivaltiot ja voimatasapaino säätelevät geopolitiikan suunnan. Käytännön työkaluja on paljon alkaen teollisuuspolitiikasta, jolla suojellaan kriittisiä toimialoja. Toisessa ääripäässä ovat sotilaalliset interventiot. Geopolitiikka yhdistyy puheisiin uudesta maailmanjärjestyksestä. Esillä on ollut myös tulkinta länsimaiden kulttuurisesta yhteentörmäyksestä etenkin islamilaisen maailman suuntaan. Tälle löytyy perusteensa, kun tarkastellaan lähihistoriaa. Kaikki suuret maat harjoittavat geopolitiikkaa, mutta sen sisällöt ja keinot vaihtelevat. Mitä kovempaa on ilmiöön liittyvä retoriikka sitä vahvempia ovat yleensä myös keinot tuon retoriikan käytännöllistämisessä. Tosin poikkeuksiakin löytyy. |
| Kiina | Suurvalta, jolla on geopoliittisia tavoitteita erityisesti lähialueellaan. Kiinalla on useita aluekiistoja naapurivaltioiden kanssa Etelä-Kiinan merellä ja niissä on kyse pitkälti luonnonvaroista. Merialueen läpi kulkee globaalistikin tärkeä kuljetusreitti, jonka tuottamasta rahtivirrasta ovat erityisen riippuvaisia Japani, Taiwan ja Etelä-Korea. Kiinan geopolitiikkaa edistetään myös globaalisti. Vyö ja tie -hankkeensa myötä maa on sitonut Eurooppaa vaikutuspiiriinsä. Tämä toteutuu erityisesti satamiin liittyvien kiinalaisomistusten kautta. Hankkeeseen kytkeytyy lisäksi rautateitse hoidettavia kuljetusreittejä. Kiinan geopoliittiset intressit yhdistyvät Venäjän hallitsemaan Siperiaan. Se rajoittuu maantieteellisesti Kiinaan ja on luonnonrikkauksiensa osalta merkittävä alue. Tällä hetkellä Kiina hyödyntää Siperiaa ostamalla Venäjältä halpaa energiaa öljyn ja maakaasun muodossa. |
| Yhdysvallat | Geopolitiikka on palannut Donald Trumpin myötä voimakkaasti Yhdysvaltain poliittiselle näyttämölle. Siinä missä Joe Biden pitkälti epäonnistui suurvallan geopolitiikan hoitamisessa, Trump on ottanut aktiivisen otteen. Aluevaatimuksia on kohdistunut niin Grönlantiin kuin Panaman kanavaankin. Myös tullipolitiikka on osin geopolitiikkaa. Geopoliittisesti tärkeimmät intressit Yhdysvalloilla on kuitenkin Aasiassa – Tyynenmeren alueella. Siellä keskeisin uhka muodostuu Kiinan vaikutusvallan kasvamisesta, jolloin pienilläkin saarilla ja saariketjulla on kokoaan suurempi merkitys. USA toimiikin aktiivisesti padotakseen Kiinan vaikutusvaltaa Tyynenmeren alueella. Euroopan suunnalla amerikkalaisilla on geopoliittisia intressejä aiempaa vähemmän. Ukrainassa käynnissä olevaa sotaakin pidetään pitkälti alueellisena ongelmana, johon sekaantumista tulisi välttää. |
| Venäjä | Venäjän geopolitiikkaa ohjaa yksinkertainen narratiivi – valtion vaikutusvaltaa on laajennettava, jotta turvallisuus varmistuu. Tämä tarkoittaa joko ystävällismielisiä hallituksia naapurimaissa tai asevoiman käyttöä tavoitteiden saavuttamiseen. Energia on keskeinen geopolitiikan edistämisen työkalu. Sen avulla rakennetaan riippuvuussuhteita, joita hyödynnetään geopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen. Venäjän geopoliittiset intressit voivat pidemmällä aikavälillä törmätä Kiinan vastaaviin nykyisestä ystävyyssuhteesta huolimatta. |
| Eurooppa ja Suomi | Eurooppa on geopoliittisesti heikko, joten sillä ei ole todellista vaikutusvaltaa suurvaltojen johtamassa maailmassa. Maanosamme joutuu mukautumaan ympäristössä tapahtuvaan kehitykseen, joten sama logiikka koskee Suomea osana Euroopan unionia ja laajemmin koko läntistä Eurooppaa. |