Maamme on kansainvälisesti tunnettu siitä, että yhteiskunnan toimivuudelle on erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa asetettu merkittävä painoarvo. Nämä valmiudet ulottuvat aina paikallisista ongelmista koko yhteiskunnan toimivuuteen sodan ajan olosuhteissa. Tähän liittyvät periaatteet on esitetty yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Siinä kuvautuu kokonaisturvallisuuden toimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana.

Strategian päivittämisestä huolehtii turvallisuuskomitea, joka myös avustaa valtioneuvostoa sekä ministeriöitä laajoissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Turvallisuuskomitean kokoonpanoon kuuluu kaikkiaan 20 jäsentä ja neljä asiantuntijaa eri hallinnonalojen, viranomaisten ja elinkeinoelämän sektoreilta.

Mitä monimutkaisempi ja teknologiariippuvaisempi yhteiskunta on, sitä vaikeampaa on kyetä vastaamaan esille nousevien uhkien kirjoon. Venäjä käyttää syntynyttä tilannetta häikäilemättä hyväkseen ja tukeutuu eritysesti teknologiaosaamisessa Kiinaan. Sillä puolestaan on käytössään huippuunsa viety teknologinen tietotaito, jolla voidaan operoida niin siviiliyhteiskuntaa kuin asevoimiakin vastaan. Kiina valmistaa jo nyt valtaosan maailman drooneista ja etenee myös ohjusteknologian puolella kiivaaseen tahtiin. Länsimaat eivät ainakaan lyhyellä aikavälillä kykene vastaamaan tähän turvallisuushaasteeseen riittävillä uusilla suorituskyvyillä.

Suomen puolustuksen toinen avainkysymys rakentuukin niiden toimenpiteiden ympärille, joilla yhteiskunnan toimivuus saadaan varmistettua niin hybridivaikuttamisen kuin asevaikutuksenkin kohteena oltaessa. Tässä työssä keskeiseen rooliin nousevat meriyhteydet, joiden kautta kyetään ainoastaan järjestämään riittävän suuri logistinen kapasiteetti myös Puolustusvoimien sodan ajan tarpeisiin. Ilman häiriöttömiä meriyhteyksiä elämä maassamme käy nopeasti kovin vaikeaksi, vaikka huoltovarmuusjärjestelyjä onkin rakennettu kaikille tärkeille yhteiskunnallisen toiminnan osa-alueille.

Meripuolustuksen rooli nousee aivan keskiseksi arvioitaessa Suomen kriisinkestokykyä. Sillä tulee Nato-jäsenyydestä huolimatta olla kansallista alueellista ulottuvuutta pitkälle Pohjois-Itämeren suuntaan. Tämä haaste ymmärrettiin jo tovi sitten, kun Puolustusvoimille myönnettiin vuonna 2019 tilausvaltuudet neljän Pohjanmaa-luokan ”korvetin” rakentamiseen. Kyseessä ovat ominaisuuksiensa puolesta fregatti-luokkaan sijoittuvat alukset, joilla on kyky toimia avomerellä läpi vuoden. Niiden modernia aseistusta voidaan käyttää pinta-aluksia, sukellusveneitä ja ilma-aluksia vastaan. Lisäksi korveteilla on vahva tiedustelu- ja valvontakyky. Ensimmäinen Rauman telakalla rakenteilla oleva alus on suunniteltu luovutettavaksi koeajoihin Merivoimille vuonna 2026.