Viime vuosikymmenten kehityshistoria on rakentunut teknologisten innovaatioiden myötä. Ne ovat muuttaneet yhteiskuntia ja ihmistä lähes kaikilla osa-alueilla. Muutos koskee niin sosiaalisia suhteita, kulttuuria, taloutta ym. Osalle meistä on kehittynyt jopa teknostressiä, mikä syntyy teknologisten resurssien saatavuuden ja niiden käytön välisestä epätasapainosta. Teknostressistä on löydettävissä korrelaatio etenkin fyysiseen ikään. Ilmiö aiheutuu mm. liian suuresta informaatiomäärästä, tiedonhalusta ja henkilökohtaisen tavoitettavuuden maksimoinnista.

Erityisesti digiteknologia on läsnä kaikkialla ja sen varaan ovat rakentuneet lukuisat yhteiskunnalliset ja globaalit toiminnot. Tavara ei liiku, junat seisovat tai sähköä ei ole, kun esiintyy häiriöitä – tahattomia tai tahallisesti aiheutettuja. Teknologia tuo moniin toimintoihin nopeutta ja toimintavarmuutta, mutta aiheuttaa toisaalta myös vaihtoehdottomuutta. Jälkimmäinen on verraten helppo tunnistaa ja siihen sisältyviä heikkouksia käyttävät hyväkseen kaikki ne, jotka aikovat hyötyä muiden kustannuksella. Verkkorikollisuus on aikamme ilmiö, mutta sitä on myös valtioiden harjoittama vihamielinen vaikuttaminen erilaisissa hybridioperaatioissa. Jossain olosuhteissa nämä kaksi voivat myös sekoittua toiminnallisesti toisiinsa.

 Ihmiset ovat halki tunnetun historian olleet hyvin kekseliäitä ja pyrkineet helpottamaan elämäänsä monin käytännön apuvälinein. Fyysiset työkalut ovat tästä hyvä esimerkki ja samalla polulla on kuljettu myös erilaisten teknologioiden kehittämisessä. Niillä pyritään vastaamaan käytännön elämästä esille nouseviin haasteisiin, jotka ovat juuri nyt paljon monimutkaisempia kuin muutama vuosikymmen aiemmin. Laajaa julkista keskustelua on käyty siitä, muodostuuko teknologiariippuvuudesta todellinen haitta niin yksittäiselle ihmiselle kuin koko ihmiskunnallekin.

Monet kuitenkin ajattelevat, ettei ympärillämme tapahtumassa oleva muutos vähennä inhimillisten arvojen ja vuorovaikutuksen merkitystä. Ehkäpä oletamme jopa niin, että ne saavat korostuneen aseman tilanteessa, missä teknologiariippuvuus on juurtumassa syvälle arkeemme. Näin erityisesti siksi, että kuvastaahan inhimillisyys kykyämme tuntea empatiaa, myötätuntoa ja ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Nämä kaikkia ovat asioita, joita toivoisi esiintyvän laajalti niin nyky-yhteiskunnassa kuin tulevaisuudessakin. Kysymys on ihmisen henkisestä hyvinvoinnista, jonka puolesta käydään mittavaa kamppailua juuri nyt.