Hybridiuhat
Hybridiuhkien torjunnan puolella ei Euroopassa olla yhtä vaikeassa tilanteessa kuin sotilaallisissa kysymyksissä. Tähän on kaksi syytä, joista ensimmäinen liittyy uhkien arkipäiväisyyteen ja toinen syyllisyyden osoittamiseen. Hybridiuhat ovat läsnä jokaisen ihmisen elämässä, mutta niiden merkitys kasvaa sen myötä, mitä riippuvaisempaa arki on mm. tietoverkkojen toiminnasta tai erilaisista yhteiskunnan tarjoamista palveluista.
Nykymaailmassa uutiskynnyksen ylittävät ongelmat eivät ole mittavia. Jos pääsy jollekin julkiselle verkkosivustolle ei mahdollistu tietyllä ajan hetkellä palvelunestohyökkäyksen seurauksena, nousee tapahtuma valtakunnallisiin otsikoihin. Tässä on toki kaksi näkökulmaa – avoin tiedonvälitys vs. hyökkääjien tavoittelema julkisuus. Niiden tasapainoinen punnitseminen suhteessa toisiinsa ei edusta nykymedian vahvimpia osaamisalueita.
Syyllisyyden osoittaminen muodostaa kolikon toisen puolen. Kuten Suomessakin on nähty, ei tämä ole yksiselitteistä edes selkeältä vaikuttavissa tapauksissa. Ankkuria voidaan raahata kymmeniä kilometrejä merikaapeleita katkoen, eikä tuomioita saada aikaiseksi. Sen enempää Suomi kuin muukaan Eurooppa ei vaikuta olevan valmis kohtaamaan valtiollisesti johdetun hybridivaikuttamisen saati -sodankäynnin koko kenttää. Siinä esiintyvä dynamiikka poikkeaa niin merkittävästi normaalista rikostutkinnasta, syyttämispäätösten tekemisestä ja tuomioistuinkäsittelystä, etteivät nämä mekanismit vain yksinkertaisesti taivu uuteen tilanteeseen. On löydettävä muita keinoja, joilla hybridioperaatiot saadaan hallintaan.
Voimakeinojen aiempaa laajamittaisempi käyttö on ainoa todella vaikuttava mekanismi, jolla vihamielinen toiminta kyetään ottamaan hallintaan. Sen ongelma liittyy lainsäädäntöön, joka perustuu voimakeinojen käytön osalta lähes poikkeuksetta yksityiskohtaiseen määrittelyyn mahdollisista käyttötilanteista ja niihin suhteutetuista toimenpiteitä. Etenkin, jos voimakeinojen käytöstä voi seurata henkilövahinkoja. Koko lähtökohta on absurdi – hybridioperaatiota toteutetaan pitkälti siksi, ettei niiden taustalla oleva valtiollinen toimija paljastu. Miten tähän dynaamiseen kenttään kyetään soveltamaan normatiivisen lainsäädännön tarjoamia työkaluja? Ei kyetä.


