”Talous on ihmisen luoma järjestelmä, jonka tulisi mahdollistaa yhteiskunnan jäsenten – sinun ja minun – haluama kehitys. Vallitseva talouskeskustelu on kuitenkin unohtanut tämän lähtökohdan. Siinä talouden järjestelmälle on asetettu sinusta, minusta ja elinympäristöstämme irrallaan olevia, talouden järjestelmää itseisarvoisesti palvelevia tavoitteita.”
(SITRA / Eeva Holmströn 2017)

Päivittäisten talousuutisten virrassa edellä kuvattu logiikka helposti unohtuu. Talous ei siis ole itsearvo, vaan väline saavuttaa jotain sellaista, mitä pidetään yhteiskunnissa tietyllä hetkellä tärkeänä. Talouden välinearvo elää ajassa ja sille muotoutuvat sisällöt poikkeavat samalla voimakkaastikin toisistaan maailman eri valtioissa. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten talousintressissä on selviytyminen, kun taas yltäkylläisyyden keskellä olevat yksilöt siirtyvät toteuttamaan erilaisia mielihalujaan. Taloudellinen toiminta muodostuukin eräänlaiseksi peiliksi yhteiskunnassa tärkeinä pidetyistä asioista.

Syyrian sisällissodassa tuhoutui mm. Aleppon kaupunki. (kuva: Pixabay)

Taloudellinen kehitys on saanut erityistä vauhtia kaupungistumisesta, jossa merkittävä osa väestöä pakkautuu maantieteellisesti rajatulle alueelle. Jo puolet maailman väestöstä elää kaupungeissa, joten kaupungistumisesta rakentuu yksi aikamme megatrendi. Merkittävää on, että yli 10 miljoonan asukkaan jättikaupunkien määrä kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä niitä on maailmassa 34 ja vuonna 2030 YK:n ennusteen mukaan jopa 43. Megakaupungit – kuten Tokio, Shanghai, New York, Pariisi ja Lontoo – ovat teknologian, kulttuurin, muodin, rahoituspalvelujen ja innovaatioiden globaaleja keskuksia.

Vaikka jättikaupunkien määrä lisääntyy, eniten kasvavat keskikokoiset kaupungit. Kokoluokkaan 1–5 miljoonaa asukasta kuuluu 597 kaupunkia vuoteen 2030 mennessä. Niitä on silloin jopa 130 enemmän kuin noin kymmenen vuotta aiemmin. Puolet maailmantalouden kokonaistuotannosta syntyy 300 suurella kaupunkialueella, joissa asuu noin viidesosa maailman väestöstä. On arvioitu, että kaupungin väkiluvun tai asukastiheyden kaksinkertaistuminen johtaisi jopa 5 % tuottavuuskasvuun.

Väliotsikko

Teknologisen kehityksen ja taloudellisen menestyksen yhteys on ollut vahva. Suomessa erityisesti Nokian menestystarina rakensi uskoa siihen, että teknisten alojen koulutukseen sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan tuli panostaa. Myönteinen ilmapiiri vahvisti yleisesti omaksuttua näkemystä, jonka mukaan siirtymä savupiipputeollisuudesta teknologiateollisuuteen oli vääjäämätöntä. Puhuttiin jälkiteollisesta yhteiskunnasta. Yritystoimintaan sijoitettu raha ohjautui luontevasti teknologisiin investointeihin, sillä odotukset skaalautuvuudesta olivat suuria.

Kehityksellä oli myös kääntöpuolensa. Pyrkimys jatkuvaan kasvuun ja kehitykseen nosti etenkin elinympäristömme tilaan liittyvät ongelmat julkiseen keskusteluun. Tilanne synnytti uusia visioita talouden ja teknologian muuttuvasta suhteesta. Niistä välittyy teknologian, ihmisen ja luonnon välisen yhteyden korostaminen. Kyse on uuden näkymän rakentamisesta siihen, mitä on kasvu, ja millaista kasvua teknologian tulisi jatkossa palvella. Onko jatkuva tuottavuuskasvun tavoittelu myös tulevaisuudessa tärkein teknologiakehityksen motiivi? Nähtäväksi jää, syntyykö tästä ajattelusta laajempaa muutosvoimaa tilanteessa, missä velkaantuvien läntisten yhteiskuntien kyky ylläpitää perustoimintojaankin kyseenalaistuu.