Geopolitiikka
”Geopolitiikka on valtion tai muun territoriaalisen toimijan politiikkaa, joka kohdistuu toisiin vastaaviin toimijoihin omien, toisten tai keskinäisten maantieteellisten olojen (kuten paikan, tilan, alueen, rajojen, luonnonolojen tai luonnonvarojen, sekä näiden tuottamien kykyjen) vaikuttamana.” (Arto Nokkala 2020)
Geopolitiikkaan törmää toistuvasti erilaisissa asiayhteyksissä. Klassisesti asiaa voidaan lähestyä esimerkiksi siihen liitettyjen käsitteiden ja teorioiden kautta. Näitä ovat mm. maavalta, merivalta, sydänmaa, etupiiri, reunavaltio, sisämaavaltio, harmaa vyöhyke, puskurivaltio, valtion elintila, geopoliittiset suuralueet, dominoteoria ja voimatasapaino. Lähihistoriassamme geopolitiikka ei ole ollut parrasvaloissa, mutta kylmän sodan aikakaudella se ohjasi USA:n ja Neuvostoliiton johtamien liittoumien toimintaa hyvinkin vahvasti.
Geotalous-käsite liittyy läheisesti edelliseen. Kysymys on taloudellisten keinojen käytöstä geopoliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Keinovalikoimassa voivat olla esimerkiksi tullit, suosituimmuussäännöt, vientituet, markkinoille pääsyn myönnytykset, kauppasopimukset tai teollisuuspolitiikka. Myös infrastruktuurin omistamiselle rakentuu oma roolinsa geotaloudessa. Riippuvuussuhteita syntyy, jolloin vaikutusmahdollisuudet kasvavat.
Juuri nyt ollaan esimerkiksi taloudessa siirtymässä uuteen aikakauteen. Maailmantalouden yhdentymiskehitys näyttää jäävän historiaan ja tilalle on syntymässä jotain uutta. Muutosten veturina toimivat tällä kertaa suuret valtiot, jotka rakentavat myös taloutta geopoliittisista lähtökohdista käsin. Toki suuryrityksilläkin on edelleen intressi käydä globaalia kauppaa ja tehdä rajat ylittäviä investointeja. Valtioiden aktiivisuus ja arvaamattomuus on kuitenkin aiheuttanut tilanteen, missä useisiin maihin tai alueisiin liittyy kaupallisia riskejä.
Geopoliittisten heijastusvaikutusten seurauksena on esimerkiksi yleisen elinkeinopolitiikan rinnalle noussut laajalti etenkin teollisuuspolitiikka. Myös Suomessa on laadittu asiaa koskeva strategia. Teollisuuspolitiikassa julkinen taho valitsee tuettavat kohteet ja samalla jättää jotkut toiset kohteet ilman tukea. Julkinen sektori voi siis ohjata investointitukea tai alennettuja verokantoja yhteiskunnassa tärkeinä pidettyyn liiketoimintaan. Teollisuuspolitiikan toimet kohdentuvat valikoiden yrityksiin, investointeihin tai tuotteisiin/palveluihin.


