Suomen ongelmista ehdottomasti vaikeimmin ratkaistava on demografisen kehityksen kääntäminen kestävälle uralle. Poliitikkojen puheet ”synnytystalkoista” ovat osoittaneet toimimattomuutensa niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Ihmiset tekevät asiaan liittyvät ratkaisut pitkälti omista lähtökohdistaan ja niihin kyetään vaikuttamaan julkisin toimenpitein vain rajallisesti.

Tilanteen laajamittainen ratkaiseminen maahanmuuttoa lisäämällä johtaa sekin moniin muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Näin ainakin silloin, kun tulijoiden sijoittuminen työmarkkinoille ei onnistu, tai he ajautuvat työskentelemään vain matalapalkka-aloille. Ollaan siis pitkälti pattitilanteessa, missä ratkaisun avaimet odottavat löytäjäänsä.

Demografiseen kehitykseen liittyvistä ongelmista ei voida syyttää yksilöitä tai mitään yksittäistä yhteiskunnallista ilmiötä. Kyse on monipolvisesta ongelmavyyhdistä. Siinä yhdistyvät korostunut yksilönvapausajattelu, tasa-arvokysymykset, pitkittynyt koulutuspolku vaativiin työtehtäviin ja taloudelliset realiteetit. Tästä kentästä on löydettävissä osakokonaisuuksia, joihin kyetään vaikuttamaan poliittisin päätöksin, mutta se edellyttäisi kokonaisuuden nostamista politiikan keskiöön.

Nyt näin ei tapahdu, sillä nuoret ihmiset eivät näyttäydy samalla tapaa merkittävänä äänestäjäryhmänä kuin esimerkiksi eläkeläiset. Jälkimmäiset kyllä saavat huomion, mutta nuoret ihmiset jäävät helposti huomiotta. Tässä vaikuttanee vahvasti myös julkisten päättäjien fyysinen ikä, missä liikutaan laajalti keski-iässä ja sitä vanhemmissa ikäryhmissä.