Helmikuun 24. päivänä vuonna 2022 Suomessa herättiin uutisointiin Venäjän yöllä käynnistämästä laajamittaisesta hyökkäyssodasta. Maan asevoimat oli ylittänyt rajat useilla alueilla ja panssarikiilat etenivät syvälle Ukrainaan. Tätä oli pelätty, mutta sodan kauhujen konkretisoituminen näyttäytyi yllätyksenä lähes kaikille. Poliittinen johtomme – tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin – pitivät samana päivänä tiedotustilaisuuden, jossa vallinnut ilmapiiri oli äärimmäisen vakava. Maassa alettiin ymmärtää, jälleen kerran, että yhteinen raja Venäjän kanssa saattoi tarkoittaa myös aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutumista. Suomea kohtasi helmikuussa 2022 turvallisuusshokki.

Kontrasti arkitodellisuuteen näyttäytyi suurena, sillä suomalaisia on historiallisesti leimannut vakauden tavoittelu. Paljon on puhuttu konsensushakuisuudesta, mikä on saanut menneinä vuosikymmeninä korostuneen aseman erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. YYA-liturgia toimi aikanaan tästä hyvänä esimerkkinä. Perinteisellä medialla on ollut roolinsa kansallisen konsensuksen rakentamisessa. Tänä päivänä asetelma muodostuu kuitenkin erilaiseksi, sillä verkossa äänensä saavat kuuluville myös ne, jotka ennen suljettiin julkisen keskustelun ulkopuolelle. Tilanne on aiempaa monimutkaisempi.

Vuodesta 2022 jatkuneesta murrostilasta ei ole helppoa ulospääsyä. Sen taustalla vaikuttavat globaalit muutosvoimat, joiden merkitys alkaa vasta nyt Suomessakin kirkastua. Erityisesti on tiedostettava, etteivät kaikki aiemmin turvallisuuden ”sateenvarjon” alle niputetut asiat ole yhteismitallisia. Erot liittyvät niin vaikutusten laajuuteen/syvällisyyteen kuin käytössä olevaan aikaikkunaan. Lisäksi myös siihen, kuinka merkittävästi turvallisuutta uhkaaviin ongelmiin kyetään suomalaisin tai yhteiseurooppalaisin toimenpitein vaikuttamaan.

Esimerkiksi väestökysymykset ovat yleensä hidasvaikutteisia (pl. globaalit pandemiat), mutta samalla myös laajoja ja syvällisiä. Aseellisen voiman käyttö maatamme vastaan edustaa puolestaan nopeavaikutteista, laajaa ja syvällistä uhkaa. Se kyseenalaistaa olemassaolomme yksilöinä ja kansakuntana. Kyse on fundamentaalisesta uhasta, joten siihen varautumisen tulee myös olla perusteellista ja kaikkia kansalaisia koskevaa.

Fundamentaalisuus yhdistetään usein myös ilmastonmuutokseen, mutta kyseessä on kokonaan toinen konteksti. Aseellinen puolustus tukeutuu pitkälti vain omiin ja keskeisten liittolaisten toimenpiteisiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on globaalia yhteistyötä. Siinä Suomen mahdollisuudet vaikuttaa rinnastuvat suoraan kokoomme ja merkitykseemme kansainvälisellä areenalla. Mittavia päästöjä syntyy erityisesti siellä, missä on laajaa teollisuustuotantoa, jonka energiaratkaisu tukeutuu fossiilisiin polttoaineisiin. Ylivoimainen saastuttaja onkin absoluuttisesti tarkasteltuna Kiina.