Historiallisesti tarkasteltuna Suomen alueelle on lähes poikkeuksetta pyritty tunkeutumaan idästä. Keisarillinen Venäjä ja Neuvostoliitto hyödynsivät sotatoimissaan laajaa maa-aluetta pyrkiessään alistamaan kansamme valtansa alle. Tämä peruslähtökohta ei ole muuttunut, vaan itäinen raja-alue muodostaa edelleen maantieteellisen tilan, missä Venäjä joudutaan kohtaamaan, mikäli se päättää käyttää asevoimaa koko Suomen tai jonkun rajatumman alueen valtaamiseen.

Sen arvioiminen, miksi näin toimittaisiin, saa selityksensä Putinin johtaman valtion harhaisista pyrkimyksistä palata menneeseen ”suuruuden aikaan”. Länsimaisen ihmisen on tätä lähtökohtaa vaikea ymmärtää, mutta monelle venäläiselle valtiojohdon esittämät perustelut kuulostavat järkeen käyviltä ja sen myötä uskottavilta. Myös osa Suomessa asuvasta venäjänkielisestä väestöstä katsoo, että väkivallan käyttö näiden tarkoitusperien saavuttamiseen on hyväksyttävää.

Kaakkois-Suomi ja Suomenlahden rannikko muodostavat Venäjän näkökulmasta luonnollisen operaatioalueen, mikäli Suomeen on tarkoitus kohdistaa massiivinen sotilaallinen isku. Sen toteuttaminen tilanteessa, missä Baltiaa ei ole vallattu, on kuitenkin vaikeaa. Suomen näkökulmasta ongelmaksi muodostuu se, että valtaosa maamme väestöstä asuu eteläisellä rantamaalla tai siihen kiinteästi rajoittuvilla alueilla. Tämä realiteetti johtaisi konfliktin nopeassa eskalaatiossa siihen, että merkittävä osa siviiliväestöä joutuisi asevaikutuksen piiriin.

Sotilaallisten vastatoimien osalta oltaisiin tilanteessa, missä taistelujen käyminen syvyydessä vaikeutuisi, sillä itärajalta ei ole matkaa Helsinkiin kuin 165 km. Syvyyttä ei siis juurikaan ole. Tästä seuraa looginen johtopäätös, missä jäykähkö torjuntaratkaisu korostuu Kaakkois-Suomen ja eteläisen rannikkoseudun alueilla. Perusasetelma ei ole muuttunut merkittävästi viime sodista Tuolloin Neuvostoliiton joukot pyrkivät voimalla kohti Helsinkiä juuri eteläisen rannikkoalueen suunnassa niin vuonna 1940 kuin 1944.  Itäinen naapurimme ei saavuttanut sotilaallista menestystä, vaan hyökkäykset pysäytettiin – tosin mittavin uhrauksin.

Suomessa on koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan tiedostettu sotilaallinen uhka, joka kohdistuu Kaakkois-Suomeen ja eteläiselle rannikkoseudulle. Puolustus-voimat on tähän hyvin varautunut ja Nato-yhteistyön myötä käytössä oleva keinovalikoima muodostaa uskottavan vastavoiman Venäjän mahdollisille aggressioille. Varautumisesta huolimatta on kuitenkin selvää, että sotatoimet tällä suomalaisittain varsin tiheään asutulla alueella aiheuttaisivat monia ongelmia.