Tilastojen mukaan Suomessa asuu noin 40 000 ihmistä, joilla on sekä Venäjän että Suomen kansalaisuus – he ovat kaksoiskansalaisia. Venäjä ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta, mutta katsoo ulostuloissaan, että asiassa voidaan noudattaa vastavuoroisuuden periaatetta. Olennaista kuitenkin on, että viime kädessä Moskovassa oletetaan Venäjän kansalaisten olevan lojaaleja synnyinmaalleen. Olivatpa he kaksoiskansalaisia tai eivät.

Loppujen 60 000 venäjää kotikielenään puhuvan ja Suomessa asuvan ihmisen tilannetta on yksiselitteisesti vaikea selvittää. Osalla on Suomen tai vain Venäjän kansalaisuus, jotkut ovat hakeneet kansalaisuutta maassamme, toiset asuvat täällä oleskeluluvalla ym. Kokonaisuudessaan kyseessä on kuitenkin 100 000 ihmisen joukko, joka puhuu venäjää ensimmäisenä kielenään. He muodostavat ylivoimaisesti suurimman vieraskielisen väestöryhmän maassamme. Jotta todellisuus tulisi kuvattua tarkasti, olisi mukaan laskettava myös ne ukrainalaiset, jotka puhuvat vain venäjää. Kyse on tuhansista ihmisistä lisää venäjänkielisten ryhmään.

Näkemykset Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa jakautuvat suomenvenäläisten ja venäjänkielisten keskuudessa. On heitä, jotka kannattavat vapaata ja liberaalia Venäjää, mutta löytyy myös Putinin hallinnon ja hyökkäyssotatoimien kannattajia. Siis suurvenäläisen valtakunnan syntyä toivovia ihmisiä. Euroopassa keskustellaan paljon ulkovenäläisten roolista meneillään olevassa sodassa. Erityinen mielenkiinto on kohdistunut siihen, tuleeko Kreml hyödyntämään heitä välineenä tai tekosyynä ”venäläisen maailman” suojelemisessa?

Suuret valtiot ovat käyttäneet asevoimaa kotimaastaan irti jääneiden etnisten ryhmien ”suojelemiseen” halki historian. Toisen maailmansodan alkutahdit koettiin Tšekkoslovakiassa, missä maan sudeettialueilla asunut saksankielinen väestönosa muodosti Hitlerille vuonna 1938 oivan verukkeen marssittaa armeijansa suvereeniin eurooppalaiseen valtioon. Näin sudeettisaksalaiset saatettiin fyysisesti kolmannen valtakunnan yhteyteen. Tätä samaa retoriikkaa harjoitetaan parasta aikaa Aasiassa, missä Kiina katsoo Taiwanin olevan vain kapinoiva maakunta, joka voidaan palauttaa emämaan yhteyteen voimakeinoja käyttäen. Mainittakoon, että kyseessä on yli 23 miljoonan asukkaan saarivaltio, joka ei vertaudu ominaisuuksiensa puolesta suomalaisille tuttuun maakuntaa kuvaavaan käsitteeseen.

Venäjänkielisestä väestöstä ei ole syntynyt ongelmia Suomessa. Tähän löytyy monia syitä, joista ehkä keskeisin on pienehkö lukumäärä. Pienuus on toki suhteellista, mutta noin 100 000 venäjänkielistä ei ole paljon, kun lukua verrataan esimerkiksi Viroon, Latviaan tai vaikkapa Saksaan. Viimeksi mainitussa venäjänkieliset muodostivat jo ennen vuotta 2022 peräti neljä prosenttia väestöstä. Kyseessä on noin 3,5 miljoonan ihmisen suuruinen populaatio. Määrälle muodostuu merkitys, kun arvioidaan nykyisen Venäjän mahdollisuuksia käyttää ulkovenäläisiä suurvaltapyrkimystensä edistämiseen. Mitä suurempi joukko on, sitä helpompaa on myös tyytymättömyyden synnyttäminen ulkovenäläisten asuinvaltiossa. Tätä Venäjä tavoittelee tuottaessaan suunnitelmallisesti epäjärjestystä eurooppalaisiin yhteiskuntiin.