Afrikka oli vuosisatoja eurooppalaisen geopolitiikan tärkeimpiä kohdealueita. Sen hallinnasta käytiin kiihkeää kamppailua erityisesti imperialismin aikakaudella (1870–1914) Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan välillä. Myös muita pienempiä eurooppalaisia valtioita osallistui siirtomaiden hankkimiseen Afrikasta. Siirtomaavalta purkautui väkivaltaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Vastakkain olivat useissa tapauksissa siirtomaaisännät ja kommunistisen maailman – Neuvostoliiton ja Kuuban – tukemat kapinalliset. Afrikkalaiset ajautuivat osaksi laajempaa valtapoliittista konfliktia, missä blokkijako sääteli valtioiden toimintaa.

Eurooppalaisille Afrikka oli pitkään vain alue, josta ammennettiin resursseja kotimaahan hyödynnettäväksi ja maanosan luonnonvarat ovat yhä edelleen mittavat. Siellä arvioidaan sijaitsevan esimerkiksi noin 30 % kaikista maapallon mineraalivaroista. Niihin kuuluu paljon sellaisia mineraaleja, jotka ovat kriittisiä esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannossa. Tämä lähtökohta onkin johtanut Kiinan vahvaan läsnäoloon alueella. Esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan 19 kobolttikaivoksesta peräti 17 on kiinalaisten yritysten omistuksessa. Kiinasta on muodostunut Afrikan maiden tärkein kauppakumppani, kahdenvälinen luotonantaja ja suurin infrastruktuurirahoituksen lähde. Velkaantuneet Afrikan valtiot hankkivat hätärahoituksensa tänä päivänä Kiinalta, eivätkä esimerkiksi Kansainväliseltä valuuttarahastolta.

Geopolitiikkaa hoidettiin Afrikassa pitkälti talouteen perustuen, mutta sen nykymuodoilla on myös laajempia heijastusvaikutuksia. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022, Afrikan maat eivät tukeneet YK:n yleiskokouksen äänestyksessä hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata. Ainoastaan 10 Afrikan valtiota äänesti Venäjän tuomitsemisen puolesta. Muut yli 40 valtiota äänestivät joko vastaan, tyhjää tai olivat poissa äänestyksestä. Tämäkin tapahtuma heijastelee sitä, että Afrikasta on tullut yhä selkeämmin Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän välisen geopoliittisen kilpailun kohde. Länsimaiden vaikutusvalta on maanosassa nykyisellään heikko.

Siinä missä Kiina hankkii vaikutusvaltansa rahalla, on Venäjän geopolitiikkaa toteutettu Afrikassa painopisteisesti aseilla. Käytännön toimijoina ovat olleet yksityiset sotilasorganisaatiot, kuten Wagner ja myöhemmin Africa Corps. Niiden tarjoama yhteistyömalli on yksinkertainen – sotilaallista voimaa saa käyttöön taloudellisia hyötyjä vastaan. Ne puolestaan liittyvät useimmissa tapauksissa alueella toimiviin kultakaivoksiin. Monessa epävakaassa maassa tämä mahdollisuus onkin otettu käyttöön, jolloin myös Venäjän vaikutusvaltaa kyetään levittämään Afrikassa. Samanaikaisesti esimerkiksi Ranska on poistunut alueelta kokonaan, joten Venäjä saa harjoittaa toimintaansa varsin vapaasti.

Tilanteessa, missä länsimaat ovat pitkälti hävinneet geopoliittisen kilpailun Afrikassa, maanosan talouskehitys näyttää monia myönteisiä merkkejä. Afrikan viimeisimmät BKT:n kehityslukemat osoittavat kasvun olevan valtavirtaa monessa maassa. Potentiaali onkin valtava, joten suuretkaan BKT-loikat eivät ole tulevaisuudessa mahdottomia. Paljon jää riippumaan siitä, miten toimivaa yhteiskuntaa kyetään rakentamaan samanaikaisesti talouskasvun kanssa. Tarvitaan mittavia panostuksia infrastruktuuriin ja voimakasta korruption vastaista työtä, jotta pysyvä muutos mahdollistuisi.