Puolustusmenojen rakenteellinen jakautuminen ei ole yhdentekevää, sillä erilaisilla painotuksilla on myös toisistaan poikkeavia kansantaloudellisia vaikutuksia. Tutkimusnäyttö antaa olettaa, että Euroopassa nyt tehtävät puolustusmenolisäykset jäävät taloudellisilta heijastusvaikutuksiltaan pienemmiksi kuin mitä esimerkiksi Yhdysvalloissa saataisiin vastaavalla panostuksella aikaan. Tämä selittyy etenkin sillä, että puolustusvälinehankintojen kotimaisuusaste on Atlantin takana merkittävästi suurempi kuin Euroopassa. Lisäksi suuri osa eurooppalaisten valtioiden puolustusmenoista on kulutuspainotteista, eikä tuotantokapasiteettia kasvattavia investointeja. Nousukiidossa olevien puolustusmenojen pidemmän aikavälin myönteiset talousvaikutukset jäänevät siis Euroopassa maltillisiksi.

Eurooppa eroa merkittävästi Yhdysvalloista puolustusmenojen rakenteen osalta. Erityinen huomio kiinnittyy tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä on euroalueella laimeaa Yhdysvaltoihin verrattuna. Tällä on monia heijastusvaikutuksia ja yhdeksi sellaiseksi muodostuu korkeateknologisten aseiden ja asejärjestelmien tuottamisen vaikeus vanhalla mantereella. Ilman merkittäviä T&K-panostuksia ei saada kehitettyä mitään uutta laajassa mittakaavassa. Tästä seuraa, että olemme erittäin riippuvaisia Yhdysvaltojen kanssa käytävästä asekaupasta pitkälle tulevaisuuteen. Puheet Euroopan strategisesta autonomista ovat pääosin vailla käytännön katetta.

Talouskasvu puuttuu ja samanaikaisesti puolustusmenot kasvattavat Suomen valtion budjettia euromääräisesti. Vaikka EU-rahoitusta onkin luvassa yhteisvelan muodossa, joudutaan kansallisesti vaikeiden valintojen eteen. Tulevaisuudessa häämöttää ainakin jonkin asteinen paluu yövartijavaltioon, missä julkinen toiminta painottuu aiempaa vahvemmin turvallisuuden tuottamiseen kansalaisille. Ristiriitoja lienee odotettavissa syntyvän erityisesti vuosikymmeniä rakennetun sosiaalipolitiikkapainotteisen hyvinvointivaltiomallin suunnalla. Sen toimintaa vaikeuttaa jatkuva resurssipula.

On ennustettavissa, että muutos aiheuttaa kitkaa julkisten toimijoiden välille. Jo nyt on ilmennyt puheenvuoroja, joissa mittavat panostukset puolustukseen kyseenalaistetaan etenkin poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Tämä tapahtuu tilanteessa, missä Venäjä käy täysimittaista hyökkäyssotaa Euroopassa. Saattaa olla, että suomalaisen yhteiskunnan sisäinen vastakkainasettelu kärjistynee sotatoimien joskus päättyessä. Vahvan maanpuolustusmyönteisen ilmapiirin vallitessa tulisi luonnollisesti välttää ajautumista julkisiin vastakkainasetteluihin. Puolustusvoimille hankittavan materiaalin ja asevoiman käyttöperiaatteiden tulee olla niin avoimia, että kansalaiset ymmärtävät, mihin vaikeassa taloustilanteessa elävän kansakunnan yhteisiä voimavaroja ohjautuu ja miksi. Kyse on selkokielisen viestinnän jatkuvasta tarpeesta, missä erityisesti Puolustusvoimille muodostuu keskeinen rooli.

Esimerkiksi Ukrainan pitkäaikaiset kokemukset siviilikohteisiin systemaattisesti suunnatuista drooni-iskuista tulee huomioida täysimääräisesti suomalaisessa puolustussuunnittelussa. Vantaan Korsossa asuvan nelihenkisen perheen on voitava luottaa siihen, että maamme kykenee tammikuun pakkaskeleillä torjumaan paikalliseen energialaitokseen kohdistuvat venäläisdroonien hyökkäykset. Tai sitten on oltava viipymättä tarjolla vaihtoehtoinen energianjakeluratkaisu. Se, miten tämä käytännössä tapahtuu, on Puolustusvoimissa ja muiden viranomaisten keskuudessa ratkaistava asia.