Myös taloudellinen huoltosuhde heikkenee. Tällä hetkellä 100 työssäkäyvää kohden on reilut 130 henkilöä, jotka eivät työskentele. Korkeana pysynyt työttömyys kärjistää ongelmaa.

Oman haasteensa muodostaa eurooppalaisittain erittäin mittava julkisen sektorin palveluksessa oleva työssäkäyvien joukko. Sen merkitys osana taloudellisen huoltosuhteen kokonaisyhtälöä vaikuttaa nykytilanteesta tehtäviin johtopäätöksiin.

Vetovoimaisten alueidenkin sisällä tapahtuu eriytymistä. Kysymys ei ole niinkään etnisistä ongelmista, vaan taloudellisen ja sosiaalisen huono-osaisuuden kumuloitumisesta tietyille väestöryhmille.

Alueellinen eriytyminen yhdistyy vahvasti yhteiskunnassa koettuun koheesioon. Yhteenkuuluvuus, yhtenäisyys ja luottamus eivät synny tilanteessa, missä ihmisten päivittäinen elämä rakentuu asuinalueen mukaan hyvin toisistaan poikkeavista lähtökohdista.

Kotoutumisen epäonnistuminen johtaa pahimmillaan uusien turvallisuusuhkien syntymiseen. Tämä on havaittu erityisesti ääri-islamilaisessa liikehdinnässä, mutta myös venäläistaustainen putinismiin sitoutunut väestönosa voi muodostua ongelmaksi.

Perusvastuu kotoutumisesta on maantulijoilla, joita suomalainen yhteiskunta tukee erilaisin keinoin. Vastuuta onnistumisesta ei voida siirtää yhteiskunnalle, vaan se on maahantulijalla itsellään.

Taloudellisen toimeentulon lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että demokratiaa ja oikeusvaltiota horjuttavat uhat tulevat huomioiduksi ja poistetuksi osana kotoutumisprosessia. Yhteiskunta on turvattava.

Maahanmuuttajataustaisten asepalvelusikäisten miesten osuus on kasvamassa ja sen yhteydessä saadaan havaintoja kotoutumisen onnistumisesta. Jos varusmiespalveluksen suorittamiseen liittyvät erot kantasuomalaisiin muodostuvat suuriksi, vahvistunee yhteiskunnallinen polarisaatio.

Väestön keskittyminen eteläiseen Suomeen herättää kysymyksiä koko maan puolustamiseen sitoutumisesta. Näin siitä huolimatta, että Suomessa yleinen maanpuolustustahto on eurooppalaisen mittapuun mukaan korkealla tasolla.