Venäjälle on tärkeää pitää Suomenlahti avoinna, joten Hankoniemestä ympäristöinen muodostuu toinen sotilaallisesti jännitteinen alue. Tässäkin suhteessa paluu historiaan osoittaa, että näin on ollut myös aiemmin. Talvisodan seurauksena Suomi joutui vuokraamaan Hankoniemen tukikohdaksi Neuvostoliitolle vuonna 1940. Sieltä käsin Neuvostoliitto kykeni vaikuttamaan Suomenlahdelle tulevaan tai poistuvaan laivaliikenteeseen tarvittaessa asein. Tuona aikana myös Baltia oli Neuvostoliiton hallussa, joten tilanne oli itäisestä näkökulmasta erinomainen. Neuvostojoukot joutuivat poistumaan Hankoniemeltä saksalaisten hyökkäyskiilojen edettyä Baltiaan kesällä 1941.

Suomen eteläisillä merialueilla yhteistyö Ruotsin ja muiden Nato-liittolaisten kanssa on arkipäivää. Edellisten kanssa kahdenvälinen yhteistoiminta käynnistyi jo 2000-luvun alkumetreillä. Se perustui saman kaltaisiin intresseihin, jotka tunnistettiin pohjoisen Itämeren alueella vallitseviksi. Ruotsilla on geopoliittisista syistä ollut aina kiinnostus erityisesti Ahvenanmaan alueeseen, mikä toimii molempia valtioita yhdistävänä tekijänä. Itsenäisyytemme alkuaikojen kiistat saariryhmän omistusoikeudesta ovat siirtyneet historiaan. Sekä Suomelle että Ruotsille on tärkeää pitää venäläiset poissa Ahvenanmaalta.

Pohjois-Itämeren ja Suomenlahden suun säilyttäminen venäläisistä vapaana vyöhykkeenä onkin aseellisen konfliktin eskaloituessa Suomen näkökulmasta äärimmäisen tärkeää. Se mahdollistaa satamiemme hyödyntämisen niin yhteiskunnan kuin maanpuolustuksenkin tarpeisiin. Käytännössä kyse on katkeamattomasta tavaravirrasta, jota Puolustusvoimat tarvitsee kyetäkseen käymään intensiivisiä taisteluja ja muu yhteiskunta puolestaan selvitäkseen arkipäivän haasteista. Vain satamat mahdollistavat laajamittaisen Nato-joukkojen tuomisen maahamme, jos näin liittokunnan sisällä päätetään. Ensisijaisesti kyse on kuitenkin erilaiseen materiaaliin ym. liittyvistä kuljetustarpeista, joten kuljetuskaluston häiriötön kulku maahamme tulee varmistaa myös sotilaallisesti.