Neljännen painopistealueen – Suomen Lapin – puolustaminen on aina ollut haasteellista. Pitkät etäisyydet, kylmä ja luminen talvi, vähäinen asutus sekä harvassa kulkeva tiestö tekevät alueesta ongelmallisen niin hyökkääjälle kuin puolustajallekin. Viime sodissa Suomi ei olisi tästä urakasta selvinnyt, jolleivat ruotsalaiset olisi avustaneet talvisodassa ja saksalaiset ottaneet alueellisen vastuun jatkosodassa.

Nykyisin Sodankylään on sijoitettu Jääkäriprikaati, joka kouluttaa joukkoja arktisiin olosuhteisiin. Lapin puolustussuunnittelu on murrosvaiheessa, sillä alueelle on rakentumassa Nato-prikaati, joka ottaa käytännön operatiivista vastuuta varautumisesta Venäjän uhkaan. Tilanne johtanee siihen, että Naton pohjoisen siiven puolustusta tarkastellaan jatkossa kokonaisuutena, jolloin suunnittelussa ovat mukana niin Suomelle, Norjalle kuin Ruotsillekin kuuluvat alueet.

Suomi on alueeltaan suuri maa ja se näkyy puolustukseen liittyvissä maantieteellisissä haasteissa. Painopisteitä on useita ja niiden välillä joudutaan tasapainoilemaan rajallisten sotilaallisten voimavarojen kentässä. Sama ongelma on kuitenkin myös Venäjällä, sillä senkin voimavarat ovat rajalliset etenkin, jos maalla on muita samanaikaisesti aktiivisia konfliktialueita. Naton tiedustelu- ja valvontakyvyt varmistavat, ettei Suomea yllätetä sotilaallisesti missään olosuhteissa.