Suomi – maanpuolustusnäkymä
| Suomi – maanpuolustusnäkymä | |
| Miksi varautua? | Lähiympäristömme ainoa todellinen uhka muodostuu Venäjästä, joka käyttää laajaa keinovalikoimaa saavuttaakseen tavoitteensa. Suomea puolustetaankin parhaiten siellä, missä Venäjää heikennetään tavoilla, jotka vaikuttavat sen kykyyn harjoittaa vihamielistä toimintaa Suomea ja muita rajanaapureita vastaan. Nykyinen kohtauspaikka on Ukraina. Sotatoimet maatamme vastaan voivat käynnistyä a) nopeana täysimittaisena hyökkäyksenä, tai b) pidemmällä aikavälillä tapahtuvan eskalaatiokehityksen seurauksena. |
| Avainkysymykset | Keskeisen osan venäläistä sodankäyntiä muodostavat toimet, joilla pyritään kiistämään ihmisten perustarpeet – ruoka, vesi ja lämpö. Iskut ovat vaarattomia toteuttaa, sillä omat tappiot koskevat yleensä vain kalustoa. Näin venäläiset toimisivat myös Suomen suunnalla, joten ilmasta maahan suuntautuvaan aseellisen terrorin estäminen on kansalaisnäkökulmasta eksistentiaalinen kysymys. Puolustuksen toinen avainkysymys rakentuu niiden toimenpiteiden ympärille, joilla yhteiskunnan toimivuus saadaan varmistettua niin hybridisodankäynnin kuin asevaikutuksenkin kohteena oltaessa. Keskeiseen rooliin nousevat meriyhteydet, joiden kautta kyetään ainoastaan järjestämään riittävän suuri logistinen kapasiteetti siviiliyhteiskunnan ja Puolustusvoimien sodan ajan tarpeisiin. Kolmas puolustuksen avainkysymys muodostuu Suomen valtiollisen alueen hallinnasta. Käytännössä puhutaan siitä, että hyökkääjältä (Venäjä) estetään pääsy maahamme. Puolustussuunnittelussa on varauduttava niin liikesodankäyntiin kuin pitkittyvään asemasotaan. Valmistautuminen vain toiseen kertoisi Venäjälle kriittiset heikkoutemme, joita käytettäisiin hyödyksi sotatilanteessa. |
| Maantiede | Kaakkois-Suomi ja Suomenlahden rannikko muodostavat Venäjän näkökulmasta luonnollisen operaatioalueen, mikäli Suomeen on tarkoitus kohdistaa sotilaallinen isku. Vastatoimien osalta oltaisiin tilanteessa, missä taistelujen käyminen syvyydessä vaikeutuisi. Itärajalta ei ole matkaa Helsinkiin kuin 165 km, joten maantieteellistä syvyyttä ei juurikaan ole. Venäjälle on tärkeää pitää Suomenlahti avoinna, jolloin Hankoniemestä ympäristöinen muodostuu toinen sotilaallisesti merkittävä alue. Pohjois-Itämeren ja Suomenlahden suun säilyttäminen venäläisistä vapaana vyöhykkeenä onkin aseellisen konfliktin eskaloituessa Suomen näkökulmasta äärimmäisen tärkeää. Se mahdollistaa satamiemme hyödyntämisen niin yhteiskunnan kuin maanpuolustuksenkin tarpeisiin. Kolmas puolustuksen painopiste muodostuu Suomen ”vyötärön” alueelle, missä sijaitsee maantieteellisesti maamme kapein kohta. Suuremmista kaupungeista kyseiselle alueelle sijoittuu Oulu, josta on matkaa Venäjän rajalle vain noin 200 kilometriä. Neljännen painopistealueen – Suomen Lapin – puolustaminen on aina ollut haasteellista. Pitkät etäisyydet, kylmä ja luminen talvi, vähäinen asutus ja harvassa kulkeva tiestö tekevät alueesta ongelmallisen niin hyökkääjälle kuin puolustajallekin. |
| Reserviläiset | Kertausharjoituskutsun sai vuonna 2025 arviolta 25 000 reserviläistä, jotka siirtyivät kutsun myötä palvelemaan vaihtelevaksi ajaksi sodan ajan joukoissa oleviin tehtäviinsä. Tämän lisäksi noin 8 000 reserviläistä osallistui vapaaehtoisesti puolustusvoimien järjestämiin harjoituksiin. Suomalaiset reserviläiset edustavat niin määrän kuin laadunkin osalta hyvin poikkeavaa joukkoa läntisessä maailmassa. Kylmän sodan jälkeinen valtavirta johti asevelvollisuuden lopettamiseen monissa Euroopan maissa. Siirryttiin sotilasmäärältään pienempiin ammattiarmeijoihin. |
