(kuva: Pixabay)

Maapallon ylikansoitukseen liittyvät haasteet ovat olleet tiedossa jo pitkään ja monilla alikehittyneillä alueilla voimakas väestönkasvu aiheuttaa lukuisia ongelmia. Näistä tyypillisimpiä ovat ilmansaasteet ja ympäristön muu saastuminen, puute ruoasta ja puhtaasta vedestä sekä erityisesti nuoriin aikuisiin kohdistuva työttömyys.

Monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyy tyytymättömyyttä, joka purkautuu niin valtioiden sisäisinä levottomuuksina kuin pyrkimyksenä hakeutua paremmat elinolosuhteet omaaviin maihin. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat tyypillisiä alueita, joihin ihmiset pyrkivät.

Äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen kuuluvatkin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ne hyväksyttiin vuonna 2015 ja Maailmanpankin määritelmän mukaan äärimmäisen köyhillä tarkoitetaan elinoloja, joissa on käytössä alle 2,15 dollarilla päivässä. Tavoitteiden saavuttamisen määräaika täyttyy vuonna 2030, mutta nykyisten arvioiden perusteella tähän ei päästä.

Länsimaissa merkittävää väestönkasvua löytyy erityisesti Yhdysvalloista, missä siirtolaisuudella on pitkät perinteet. Tosin sielläkin syntyvyys on romahtanut, mutta siirtolaisuus tasoittaa tilannetta. Toinen Pohjois-Amerikan valtio – Kanada – on myös ottanut siirtolaisia vastaan merkittävässä määrin. Kanada pyrkiikin maahanmuuttopolitiikallaan takaamaan sen, että väestö kasvaa. Kanadaan voi tulla joko työluvalla tai opiskelijana, kuten Suomeenkin, mutta lisäksi Kanada tarjoaa väylän ”pysyväksi asukkaaksi” pisteytyksen kautta. Tämä malli on herättänyt mielenkiintoa Suomessa.

Myös Eurooppa elää vahvojen siirtolaispaineiden alla, sillä verrattain korkea elintaso houkuttelee ihmisiä maanosaamme. Siirtolaisia eniten vastaanottaneet maat ovat kuitenkin kiristäneet suhtautumistaan maahantulijoihin. Kokemukset osoittavat, ettei kulttuurisesti hyvin erilaiset lähtökohdat omaava siirtolaisväestö integroidu helposti kantaväestöön. Syntyy etnisiä keskittymiä – jopa kaupunginosia – joissa toimitaan toisin pelisäännöin kuin muualla samassa valtiossa.

Lähinaapurimme Ruotsi toimii esimerkkinä siitä, miten yhteiskunta voi ajautua joiltain osin hallitsemattomaan tilaan jengiytymisen ja sitä seuranneen väkivallan myötä. Monet jengeistä koostuvat maahanmuuttajataustaisista nuorista.

Suomen tilanteeseen vaikuttaa maapallon väestönkehityksen yleinen suunta. Muutokseen sisältyy niin mahdollisuuksia kuin uhkiakin ja sen ympärillä käytävä keskustelu on monesti hyvin ideologissävytteistä. Monikulttuurisuuden nimeen vannovat julistavat sanomaansa kuin uskonkappaletta ja vastaavasti ulkomaalaisia vieroksuvat tahot näkevät jokaisessa maahantulijassa usein vain potentiaalisen rikollisen. Syntyy toistuvia vastakkainasetteluita, missä kumpikin äärilaita pyrkii edistämään sanomaansa keinoista piittaamatta. Kyseinen ilmiö on nähtävissä myös monissa muissa Euroopan maissa.

Kun tarkastellaan historiaa, niin ihmisvirtojen liikettä on ollut jatkuvasti. Tällä hetkellä laajamittaisen muuttoaallon uusi siemen itää etenkin Afrikassa. Väestönkasvun hillitseminen on monissa maaosan valtioissa epäonnistunut, mikä tekee niistä erityisen konfliktiherkkiä. Esimerkiksi Pohjois-Afrikassa alueellinen kantokyky ylittyy moninkertaisesti, jolloin häiriöt ekosysteemissä suistavat yhteiskunnat välittömiin sosiaalisiin ongelmiin.

Väestörakenteen painottuminen nuoriin ikäluokkiin vahvistaa kehitystä. Afrikassa on valtioita, kuten Somalia ja Nigeria, joissa alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä liikkuu 45 % tuntumassa. Muutamassa vuodessa näille alueille kehittyy suuri työttömien ja tyytymättömien nuorten ihmisten massa, joka ei kykene vastaamaan toimeentulostaan. Samalla väestönkasvu jatkunee kiihtyvään tahtiin perheiden perustamisen myötä. Epätoivon kierre vahvistaa itseään.