Kylmän sodan päättymisen jälkeen Suomi meni mukaan Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön vuonna 1994. Uusi tilanne mahdollisti osallistuminen Nato-johtoisiin operaatioihin. Kumppanuusyhteistyön keskeinen tavoite oli sotilaallisen suoritus- ja yhteistoimintakyvyn kehittäminen kansallisen puolustuksen ja kansainvälisen kriisinhallinnan tarpeita varten. Lisäksi maamme liittyi Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (EAPC) jäseneksi 1997. Naton nopean toiminnan joukkoihin kytkeydyttiin 2008 ja vuonna 2014 Suomi allekirjoitti puolustusliiton kanssa isäntämaasopimuksen.

Naton laajentumiskehitys katsottiin myönteiseksi asiaksi Euroopan turvallisuudelle jo vuoden 2001 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selon-teossa. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan kirjattiin vuonna 2007 ensimmäistä kertaa maininta niin sanotusta Nato-optiosta eli mahdollisuudesta hakea Naton jäsenyyttä. Nato-optio sisällytettiin myös myöhempiin hallitusohjelmiin, mutta liittymistä ei pidetty ajankohtaisena ennen vuotta 2022.

Valtiojohdon pidättyväinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen heijastui koko 2000-luvun alkutaipaleella myös kansalaisten näkemyksiin puolustusliitosta. Kannatus ei juurikaan vahvistunut edes Venäjän vuonna 2014 toteuttaman Krimin miehityksen myötä, mitä voitaneen pitää jälkikäteen arvioituna vaikeasti selitettävänä ilmiönä. Venäjän sotilaalliseen uhkaan ei uskottu poliittisessa johdossamme, vaikka tapahtumat Krimillä ja itäisessä Ukrainassa kertoivat muuta. Krim oli Euroopalle varoitus, mutta sitä ei haluttu kuulla. Krimin operaatio aiheutti kansalaisten Nato-mielipiteissä pienen muutoksen myönteiseen suuntaan, mutta varsinaista läpimurtoa ei syntynyt.

Merkit siitä, että Venäjä valmisteli laajamittaista hyökkäyssotaa, vahvistuivat vuoden 2021 aikana. Avoimella eskalaatiolla ei kuitenkaan vaikuttanut olleen juurikaan heijastumia ihmisten mielipiteisiin Nato-jäsenyyden tarpeellisuudesta. Asetelma lienee tulkittavissa siten, ettei eskalaatioon viittaavia viestejä kuultu tai niihin ei haluttu uskoa. Tässä asiassa tavallisen suomalaisen naiivius ei näyttäydy kuitenkaan lainkaan sen suurempana kuin poliitikkojenkaan. Venäjän sotatoimet yllättivät lähes kaikki rauhankuplaan käpertyneet niin Suomessa kuin laajalti muuallakin läntisessä Euroopassa.